torstai 3. joulukuuta 2009

TÄHTÄIMESSÄ SOSIALISMI

Caracasissa järjestettiin 21.11.2009 Venezuelan yhdistyneen sosialistisen puolueen (PSUV) ensimmäinen erityispuoluekongressi, johon osallistui yhteensä 772 valtuutettua kokousedustajaa. Puolueessa on yhteensä seitsemän miljoonaa jäsentä, joista aktiivisia on kaksi miljoonaa.

Venezuelan presidentti Hugo Chávez totesi avajaispuheessaan, että globaali talouskriisi on nähtävä mahdollisuutena hajottaa kapitalistinen järjestelmä ja rakentaa sosialismia.


”Vallankumouksellisen taistelun keskus sijaitsee meidän Amerikassamme. Venezuela on sen järistyskeskus. Me olemme suunnannäyttäjän roolissa ja meillä on kannettavana olkapäillämme valtava vastuu.”

Viides Internationaali

Chávez kehotti kokousedustajia tukemaan hänen ehdotustaan vasemmistolaisten puolueiden, järjestöjen ja yhteiskunnallisten liikkeiden kansainvälisen kongressin järjestämiseksi, jotta voitaisiin muodostaa Viides Sosialistinen Internationaali. Hän haluaisi, että uudesta Internationaalista syntyisi uusi työväline, jonka avulla voitaisiin yhdistää ja koordinoida kansojen taistelua tämän planeetan pelastamiseksi. Hänen mukaansa kapitalistinen järjestelmä on johtanut tuhoisaan tuotantotapaan ja kehitykseen. Kapitalismi tuhoaa planeetan ja uhkaa ihmislajin eloonjäämistä.

Tavoitteena sosialismi vuonna 2019

Chávezin arvion mukaan ensi vuosikymmen on oleva maailmanlaajuisessa politiikassa suurten määritysten aikakausi. Venezuela on v. 2019 sosialistinen valtio, jossa vallitsevat sosialistiset arvot, jotka perustuvat sosialistisiin tuotantosuhteisiin. Leninin teokseen ”Valtio ja vallankumous” vedoten hän totesi, että ”meidän on eliminoitava loisiva porvarillinen valtio Venezuelassa luodaksemme sen sijalle uuden vallankumouksellisen valtion, joka toimii todellisena koneistona 21. vuosisadan sosialismin rakentamisessa. Tämän toteuttamiseksi olisi välttämätöntä kasvattaa työväenluokan tietoisuutta perustavana osana bolivaarista vallankumousta sekä lujittaa puolueen ja työväenluokan välistä liittoa.

Puolue ja työväenluokka

”Elitistisen luokan kulttuuri ulottuu kansan pariin, jopa niiden pariin, jotka pukeutuvat punaiseen T-paitaan ja sanovat olevansa bolivaarisen vallankumouksen kannattajia, mutta puolustavat silti yksityisomistusta.” Chávez viittasi tällä ay-liikkeeseen. Ammattiyhdistysliikkeen rakennetta ja työväenluokan organisaatioita pitäisi muuttaa, jotta ne voisivat asettua etujoukon osaan.
Chávez hätisti puoluetta pistämään lopun vanhan poliittisen luokan paheille, joiden tavoitteena on soluttautua maan hallitukseen ja puolueen keskuuteen. Kaikki tällaiset soluttautumiset ovat hänen mielestään kapitalistien aikaansaannosta. Niiden tavoitteena on vallankumouksellisen liikkeen neutralisoiminen ja hajottaminen.

Puolue

”Monia kansan käymiä kamppailuja pitkitetään. Ne nuhraantuvat ja kuolevat pois. Tämän vuoksi korkea tietoisuus ja selkeä etujoukko ovat tärkeitä. Tämän takia minä haluan teidän (kokousedustajien) olevan vallankumouksellinen etujoukko ja minä tahdon olla kanssanne, mutta muistakaa tämä vaatii kosolti yhtenäisyyttä. Me luomme todellisen etujoukon ja siksi meidän täytyy työskennellä rankasti. Meidän pitäisi olla taistelijoita, joiden moraaliset ja eettiset arvot ovat erittäin hyviä. Meillä on oltava tietämystä kansainvälisistä, kansallisista ja paikallisista kysymyksistä, koska ne ovat kaikki sidoksissa toisiinsa.”

Presidentti Chávez korosti, että puolueen etujoukko pitää organisoida kansan perustalta, mutta sen koostumuksen tulee suuntautua myös puolueen jäsenistön ulkopuolelle. Kongressiedustajien on oltava kellokkaita ja heillä on oltava sykkivät yhteydet ruohonjuuritasoon, yhteiskunnallisiin liikkeisiin ja Venezuelan kansaan.

Tällä hetkellä on tärkeintä puolustaa ja suojella maan kansainvälisiä valuuttavarantoja, öljyvaroja, energian järkevää käyttöä sekä syventää sosialismia ja puolustaa sitä USA:n kasvavaa alueen militarisointia vastaan.

Matti Laitinen
Lähde:
www.venezuelanalysis.com

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Ruskeiden kielisuudelmien maa


Maamme poliittisen ja taloudellisen eliitin mielestä Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tärkeimmät tehtävät ovat Suomen itsenäisyyden, alueellisen koskemattomuuden ja perusarvojen turvaaminen, väestön turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä yhteiskunnan toimivuuden ylläpitäminen.

Mitä he mahtavat tarkoittaa tällä tehtävämäärittelyllä? Suomen valtio on rihmaton kuin loppiaiskuusi. Siitä on riisuttu itsenäisen valtion tunnusmerkit – oma valuutta, itsellinen lainsäädäntövalta ja itsenäinen ulkopolitiikka. Heidän Suomensa turvaa huonosti alueellista koskemattomuuttaan sallimalla kansainvälisten kaivosyritysten hääriä vapaasti maaperällään. Se kohentaa väestönsä turvallisuutta ja hyvinvointia heikentämällä vuodesta toiseen kansan enemmistön perusturvaa ja samanaikaisesti se keventää heidän kapitalistiensa verotusta. Kuinka yhteiskunnan toimivuutta voidaan ylläpitää hävittämällä ravinnon ja kauppamerenkulun omavaraisuus, on salaisuus. Heidän maansa perusarvoja ovat ahneus, itsekkyys ja ylimielisyys.

Maamme poliittisen ja taloudellisen eliitin mielestä Euroopan unionin jäsenyys on Suomelle perustavanlaatuinen turvallisuuspoliittinen valinta. Unionin jäsenenä heidän Suomensa on osa tiivistä poliittista liittoa, jonka jäseniä yhdistää vahva yhteenkuuluvuus ja tahto toimia yhdessä. Kokevatko Suomen kansalaiset kuuluvansa tähän poliittiseen liittoon ja tahtovatko he todella toimia sen puolesta? Vaikuttaa paremminkin siltä, että tämän valtioliiton ainoita suomalaisia jäseniä ovat sitä rakastavat suomalaiset EU-huippuvirkamiehet, europarlamentin jäsenet ja kotimaiset kansanedustajat. Heille uskolliset suomalaiset päättäjät toteuttavat EU:n jokaisen määräyksen Suomessa pilkulleen ja vielä mieluummin kahta kertaa hurjemmin. Puuttuu enää vain se, että Suomen hallitus alkaisi soveltaa Irlannissa kehitettyä toistuvaa kansanäänestystä demokratian nimissä hehkulamppujen poistomenettelyyn ja Natoon liittymiseen.

Maamme poliittisen ja taloudellisen eliitin johdossa on useita ruskeiden kielisuudelmien taitajia. Tämä osaaminen ilmenee selkeästi siinä, että heidän käsityksensä mukaan Suomen pitäisi tukea Euroopan unionin ja Naton yhteistyön tiivistämistä. Perustelunaan he kehtaavat väittää sotilasliitto Naton olevan ensisijaisesti kriisinhallintaorganisaatio. He haluavat Suomen käyvän säännöllistä poliittista vuoropuhelua Naton kanssa ja osallistuvan Nato-johtoisiin sotilaallisiin kriisinhallintatehtäviin, joita kutsutaan useimmissa sivistysmaissa sodiksi. He katsovat Naton tavoitteiden olevan kansainvälisen vakauden ja turvallisuuden suhteen yhteensopivia Suomen ja EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteiden kanssa.

Maamme poliittinen ja taloudellinen eliitti on tosissaan. Jotta tämä ei jäisi epäselväksi kenellekään, he julkituovat, että heidän Suomensa varautuu terrorismin torjuntaan ja väkivaltaisen radikalisoitumisen ennaltaehkäisyyn.

Räkäosterijojot vievät Suomea Natoon!

Matti Laitinen

perjantai 28. elokuuta 2009

AVOIN KIRJE YLEN UUTIS- JA AJAKOHTAISTOIMITUKSELLE


Olemme huolestuneina ja yhä uudelleen järkyttyneinä seuranneet Ylen uutisointia koskien Venezuelaa ja muita Latinalaisen Amerikan kehittyviä demokratioita. Toisaalta samaan aikaan meitä ällistyttää Ylen kanavilla vallitseva täydellinen hiljaisuus Hondurasin vallankaappauksen aikana tapahtuneiden törkeitten ihmisoikeusrikkomusten ja sortotoimien uutisoinnissa.

Jos valtiollinen Yleisradio esittää koko kansalle pakollista mediamaksua, sen uutisoinnin tulisi perustua totuudellisuuteen. Ylen tehtävänä on välittää objektiivinen kuva maailman tapahtumista koskien myös Venezuelaa ja muuta Latinalaista Amerikkaa. Näin ei ole suinkaan tapahtunut. Kuinka tällainen viestintätoiminta tukee sitä, että ”julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti: tukea toimivaa kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia?”(Laki Yleisradio Oy:stä; 7 § (635/2005) Julkinen palvelu )

Ylen Venezuela-uutisointi perustuu Venezuelan poliittisen opposition välittämiin toisen käden tietoihin. Presidentti Hugo Chávezin vastaisen opposition viestintä on tunnetusti ja todistetusti propagandistista ja valheellista. Oppositio mellastaa maassa täysin rajoittamattomasti hiiskumatta sanaakaan maan huimasta kehityksestä osallistuvan demokratian, köyhyyden rajun supistamisen ja kaikkinaisen yhteiskunnallisen edistyksen tiellä. Me emme ymmärrä, keitä tällainen virheellinen uutisointi palvelee. Mielestämme se antaa Ylen kuuntelija- ja katsojakunnalle täysin – määrätietoisesti – vääristetyn kuvan bolivaarisen vallankumouksen saavutuksista ja presidentti Chávezin persoonasta. Tällainen viestintä on ristiriidassa Ylen ohjelmatoiminnan ja tiedonvälityksen ehdottoman arvon – luotettavuuden ja Ylen poliittisen riippumattomuuden kanssa.

Luotettavia tietolähteitä Venezuelan kymmenvuotisen vallankumousprosessin tiimoilta löytyy runsaasti. Telesur –Tv-kanava tuottaa päivittäin kiinnostavaa ja asiantuntevaa materiaalia Latinalaisen Amerikan tapahtumista. Oletamme, että toimituksestanne löytyy edes yksi espanjankieltä hallitseva toimittaja. Viittaamme tässä erityisesti viime viikonvaihteen Tapani Hannikaisen reportaasiin, joka törkeydessään ylitti kaikki rajat.

Venezuelan media on edelleen suurimmalta osin (n. 64 %) yksityisessä omistuksessa. Maassa toimii yli 900 radio- ja tv-asemaa. Tapani Hannikaisen mainitsemat 34 itsenäistä radioasemaa joutuivat lisenssiepäselvyyksien vuoksi lopettamaan ja luovuttamaan lähetystaajuutensa yhteisömedian käyttöön. Niille oli suotu lähetyslupansa todentamiseen aikaa puoli vuotta. Venezuelan ilmaisuvapaus ei ole bolivaarisen vallankumouksen aikana kaventunut, vaan päinvastoin se on laventunut. Surkeimmillaan vaivaiset kahdeksan mahtiperhettä hallitsi 35 % kansallisesta mediasta. Nykyisin muutkin kansanosat pääsevät tasa-arvoisemmin eetteriin ilmaisemaan näkemyksiään.

Karibialaisen ”asiantuntijan” Sir Ronald Sandersin ontto kommentti Hugo Chávezin valtiollisen öljy-yhtiön varojen käytöstä oli vihjailussaan keltaisen lehdistön tasoa. Todisteeksi tästä on selvitys siitä, mihin bolivaarisen Venezuelan varat nykyisin käytetään. Valtion varojen käyttämistä sosiaali- ja terveysohjelmiin, koulutukseen ja kansalaisten enemmistön hyvinvoinnin kohentamiseen ei voine kukaan demokraattinen, ihmisarvoa kunnioittava henkilö pitää yhteiskunnan varojen väärinkäytöksenä?

Tänään tuli kuluneeksi kaksi kuukautta Hondurasin vallankaappauksesta ja presidentti Manuel Zelayan maastakarkoituksesta, jonka Yle uutisoi jo alkuunsa virheellisesti. Ylen tiedonvälitys perustui jälleen toisenkäden kansainvälisiin tietolähteisiin ja kaapparipresidentti Michelettin lehdistölle julkistamaan härskiin valheeseen. Yle ei ole tietojemme mukaan vaivautunut korjaamaan virheitään.

Koko kahdeksan viikon ajan Hondurasissa on toiminut rauhanomainen vastarinta lakkoineen ja massamielenosoituksineen demokraattisesti valitun presidentin palauttamiseksi valtaan. Vallankaappaajat ovat tukahduttaneet ankarasti oikeutettua vastarintaa sotilas- ja poliisivoimin. Amnesty International ja useat muut ihmisoikeusjärjestöt ovat raportoineet näistä vakavista ihmisoikeusrikkomuksista. Yle ei ole maininnut sanallakaan, ei sen enempää vastarinnasta kuin sorrosta (useita murhia, satoja laittomia pidätyksiä, poliittisia vankeja, mielenosoittajien hakkaamista jne.). Miksi Yle vaikenee? Suomi, kuten kaikki muutkin maailman valtiot, äänestivät YK:ssa Zelayan välittömän ja ehdottoman valtaanpalauttamisen puolesta. Ilmeisesti Ylen uutistoimituksen väki on asiasta aivan toista mieltä?

Latinalaisen Amerikan tämän päivän suurin kriisipiste Hondurasin ohella on jatkuvaa sisällissotaa käyvä Kolumbia, joka aikoo sallia USAlle mahdollisuuden rakentaa maahan seitsemän sotilastukikohtaa. Koko muu Latinalainen Amerikka pitää tätä temppua suoranaisena maanpetturuutena. Noam Chomskyn mukaan – tukikohtapäätös tulee horjuttamaan alueen tasapainoa vaarallisesti. Latinalaisen Amerikan presidenttien yhteistyöelin UNASUR (Etelä-Amerikan kansojen liitto), kokoontuu parhaillaan Argentiinan Barilochessa neuvottelemaan tilanteesta. Järjestön yhtenä keskeisenä periaatteena on siihen kuuluvien kansakuntien itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden voimistaminen. Lienee yltiöoptimistista odottaa Yleltä tasapuolista ja ymmärtävää raporttia tästä merkittävästä tapahtumasta ja siellä esitetyistä näkemyksistä?

Kun Suomi aikoinaan anoi itsenäisyyttä suhteessa meitä hallitsevaan suurvaltaan, me kaipasimme solidaarisuutta kaikilta maailman kansakunnilta. Samaa toivovat tänä päivänä Latinalaisen Amerikan maat. Ne kaipaavat solidaarisuutta ja rauhaa saadakseen kehittyä itsevalitsemallaan yhteiskunnallisella tiellä riippumattomina alueen suurvallan Yhdysvaltojen häikäilemättömästä holhouksesta. Mikä on Ylen kanta tässä asiassa?

Venezuela pyrkii medialainsäädännöllään, Telesurin ja valtion kanaviensa sekä yhteisömedian avulla muuttamaan maailman tapahtumien ja taustavaikutteiden tietovirtaa monipuoliseen ja totuudelliseen suuntaan. Suomalaisena Ylen katsojina toivoisimme samanlaisten periaatteiden ohjaavan myös valtiollisen Yleisradion uutis- ja ajankohtaistoimintaa. Propagandasta ei kukaan halua maksaa mitään, ja valheen jäljet ovat paitsi lyhyet myös surulliset.


Hondurasin laillisen presidentin Manuel Zelayan ja Hondurasin vastarintaliikkeen kunniaksi – voittoon asti, Qué Viva!

Latinalaisen Amerikan itsenäisyyden ja vapauden puolesta – Viva!



Helsinki 28.8.2009
Hands Off Venezuela – Finland ry.


BOLIVAARISEN VALLANKUMOUKSEN SAAVUTUKSET

Köyhyys

Köyhyyden nujertaminen; äärimmäinen köyhyys on supistunut 10 vuodessa 42 % à9,5 %. Yleisluontoinen köyhyys on vähentynyt samana aikana 50,5 % 33,4 %.

Köyhyyden vähentyminen on perustunut sarjaan eri alojen sosiaalisia ohjelmia, jotka ovat kohdentuneet terveys- ja koulutusohjelmiin, sukupuolten tasa-arvoon, vähimmäispalkkaan ja perusturvan parannuksiin, alkuperäiskansojen asemaan, kulttuuriin sekä Latinalaisen Amerikan integraatioon ja taloudelliseen kehitykseen.

Terveys

BKTsta 4,2 % investoidaan terveydenhoitoon ja sosiaaliseen lääketieteeseen. Ennen bolivaarista vallankumousta vastaava luku oli 1,5 %. Käytännössä tämä toimenpide on tuottanut 6 531 uutta terveyskeskusta, 479 diagnostista terveyskeskusta, 543 kuntoutuskeskusta, 26 korkean teknologian keskustasta, 13 kansanklinikkaa, 459 kansan silmäsairauskeskusta ja 3 019 hammashoitolaa. Näitä kaikkia hankkeita operoi Mission Barrio Adentro.

Viimeisen 10 vuoden aikana lapsikuolleisuus on alentunut 25,8 prosentista 13,7 %. Tähän tulokseen ovat vaikuttaneet joukkorokotus- ja rintaruokintakampanjat sekä kaikille kansalaisille kuuluva ravinnon saatavuus.

Opetustoimi

BKTsta 7 % investoidaan koulutusohjelmiin. Ennen bolivaarista vallankumousta investointiaste oli vain 3,9 %.

1,6 miljoonaa ihmistä on oppinut lukemaan Mission Robinsonin –kampanjan aikana. Unesco on julistanut Venezuelan lukutaidottomuudesta vapaaksi maaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että vähintään 96 % aikuisväestöstä osaa lukea ja kirjoittaa.

684 782 lasta, joilla ei aikaisemmin ollut mahdollisuutta aloittaa peruskoulua, ovat päässeet koulutuksen piiriin. Nykyisin 93 % Venezuelan lapsista käy koulua. Tällä tahdilla on hyvin todennäköistä, että Venezuela saavuttaa tavoitteensa koko väestön kattavasta koulutuksesta jo v. 2012 eli kolme vuotta ennen YK:n asettamaa päämäärävuotta 2015.

1 432 736 aikuista opiskelee tällä hetkellä jossain monista koulutusmissioista. Näitä ovat Missio Robinson (lukutaito-ohjelma), Missio Robinson II (peruskoulu), Missio Rivas (lukio), Missio Sucre (korkeampi koulutus) ja Missio Che Guevara (tekninenkoulu).

Yli 4 miljoonaa lasta saa päivittäisen aterian koulussa.

Ympäristö

Venezuelan perustuslakiin on kirjattu kokonainen luku koskien ympäristöoikeuksia. Tie kasvuun on rakennettava kestävän kehityksen periaatteelle.

Vuonna 2003 Venezuela pääsi vuosituhannen tavoitteeseen YK:n asettaman puhtaan juomaveden saatavuuden suhteen. Nykyisin väestöstä 99 % on saatavilla puhdasta juomavettä. Missio Energia avasi 123 uutta juomaveden puhdistuslaitosta, jotka toimivat aurinkoenergialla ja tulevat hyödyttämään yli 100 000 ihmistä. Venezuelassa käytetystä energiasta 75 % on vesivoimalla tuotettua. Missio Energian puitteissa on vaihdettu 66 miljoonaa hehkulamppua energiansäästölamppuihin.

Missio Arbol on istuttanut uutta metsää yli 13 524 hehtaaria v. 2006–2007 aikana. Tämän vuoksi metsäpalot ovat vähentyneet yli 34 %.

Sukupuolten välinen tasa-arvo

Neljää viidestä hallinnon alueesta johtaa nainen. 70 % Venezuelan sosiaalimissioiden opiskelijoista on naisia. Maan perustuslaki on Latinalaisen Amerikan ensimmäinen perustuslaki, joka pitää kotityötä taloudellisesti tuottavana toimintana. Kaksi miljoonaa naista on käyttänyt hyväkseen lainoja ja muita palveluja, joita tarjoaa Kansallinen Naisten Kehityspankki. Naisten osallistuminen maan yhteisöneuvostoihin on yleensä n. 80–90 %.

Työ- ja sosiaaliturva

Venezuelan minimipalkka on Latinalaisen Amerikan korkein. Se on tällä hetkellä 372 dollaria/kk, mutta nousee v. 2009 aikana 450 dollariin kuukaudessa.

Eläkkeitä on nostettu niin, että ne yltävät minimipalkkaan. Tämä johti lisääntyvään eläköitymiseen. Vuonna 1998 oli 387 007 eläkeläistä. Vuonna 2008 heidän määränsä kohosi 1 232 043 henkilöön.

Yli 50 % työläisistä on työehtosopimusten piirissä. Ammattiliittojen jäsenmäärä on kolminkertaistunut v. 1998 nähden.

Venezuelassa toimii 228 004 osuuskuntaa, kun niitä oli v. 1998 vain 910. Tämä sektori tuottaa nykyisin 14 % Venezuelan BKTsta ja työllistää n. 18 % maan työvoimasta.

Alkuperäisväestö Venezuelassa

Vuoden 1999 perustuslaki oli Venezuelassa ensimmäinen, joka määritti kolmelle alkuperäisväestön edustajalle paikan kansalliseen kongressiin. Vuonna 2007 maahan muodostettiin alkuperäisväestön oma Kansanvoiman Ministeriö. Ministeriötä johti intiaanijohtaja Yekuana. Hänellä oli apunaan kahdeksan alkuperäiskansoja edustavaa apulaisministeriä. 39 alkuperäiskieltä on säädetty laissa virallisiksi kieliksi. 132 000 alkuperäisväestöä edustavaa kansalaista on saanut terveydenhoitoa v. 2008. 81 000 alkuperäisväestöstä peräisin olevaa opiskelijaa on valmistunut Missio Robinsonissa.

Kuusi shamaanikeskusta, jotka erikoistuvat perinteiseen kansanlääketieteeseen on perustettu. Ne ovat auttaneet yli 20 000 alkuperäisväestön edustajaa. 12 alueterveysvirastossa on alkuperäisväestötoimistot, joissa on kaksikielinen palvelujärjestelmä ja kulttuurien väliset avustajat.

Kulttuuri

El Sistema, Venezuelan Nuoriso Orkesterisysteemi on tuottanut yli 120 nuorten orkesteria ja sen piirissä musisoi 400 000 lasta. 25 miljoonaa kirjaa on painettu ja jaettu kansalle ilmaiseksi (mm. Cervantesin Don Quijote).

Kulttuuriministeriö on rakennuttanut Villa de Cinen, elokuvakylän, joka toimii filmistudio- ja tuotantokeskuksena riippumattomille elokuvantekijöille, tuottajille ja näyttelijöille. Villa de Cinessa valmistuu noin 70 filmiä vuodessa.

Ennen vuotta 1998 kansalliset museot olivat yksityisiä gallerioita, johon suurimmalla osalla väestöä ei ollut pääsyä. Nykyisin museot ole eivät ainoastaan avoinna kaikille, vaan ne toimivat myös kunnallisina kulttuurikeskuksina.

Huumeidenvastainen taistelu

Venezuela on rankattu kokaiinitakavarikoissaan v. 2008 YK:n tilastoissa maailmassa neljänneksi. Maan huumepoliisin budjetti on lisääntynyt 717 % viimeisen viiden vuoden aikana.

Taloudellinen kehitys

Venezuelan BKT on kasvanut 7,1 %. Työttömyys on laskenut 50 % Chávezin hallinnon aikana. Se putosi 12 prosentista 6 % v. 2009 alkupuolella. Talouselämän virallisen sektorin työllisyys on kasvanut, kun taas epävirallinen sektori pienentynyt.

Venezuelan talous on kokenut 20 perättäistä kasvuneljännestä. Vuonna 2004 talouskasvu oli historialliset 18 % vuoden 2008 kasvun jäädessä 4,9 %. Verrattuna v. 1998 Venezuelan talous on kasvanut 527 %. Venezuela on kasvattanut kansainvälisen rahavarantonsa 100 miljardiin dollariin. Venezuelassa on terve, säädelty pankkisysteemi.

Latinalaisen Amerikan integraatio

Latinalaisen Amerikan yhteistyö: Missio Milagro on tehnyt yli puoli miljoonaa silmäleikkausta venezuelalaisille ja muille latinalaisamerikkalaiselle. Nämä ihmiset ovat saaneet näkönsä takaisin.

Venezuela myy öljyä 18 Latinalaisen Amerikan ja Karibian maahan ystävähintaan Petrocariben kautta. Petrocariben jäsenet maksavat vain puolet laskusta. Loput 50 % ne maksavat luotolla 25 vuoden kuluessa 1 % lainakorolla. Petrocaribe on luonut 50 miljoonan dollarin rahaston, nimeltään Alba Caribe –rahasto. Se rahoittaa asuntojen rakentamista sekä maatalousprojekteja alueella.

Etelänpankki-projekti käynnistyy v. 2009. Pankin tarkoituksena on ensisijaisesti toimia jäsenmaidensa ja jatkossa UNASURin rahoituslaitoksena, joka on riippumaton ylikansallisista pankki- ja rahoitusjärjestelmistä. Sen käyttöpääoma on tässä vaiheessa kymmenen miljardia dollaria. Sen jäsenmaita ovat Argentiina, Bolivia, Brasilia, Ecuador, Kolumbia, Paraguay, Uruguay ja Venezuela.

Venezuela sponsoroi Telesuria, mantereenlaajuista televisioverkkoa, jonka ideana on toimia tehokkaana instrumenttina Latinalaisen Amerikan yhdentymiselle ja vastata vääristyneisiin näkemyksiin maanosan realiteetista, joita olemassa oleva yksityisomisteinen media on alueelle runsaasti kylvänyt.


Ylläolevat tiedot ovat peräisin Venezuelan Bolivaarisen Tasavallan Iso-Britannian lähetystöstä.

Suomennos: Rauni Salminen

keskiviikko 19. elokuuta 2009



KRIITTISIÄ ARVIOITA BOLIVAARISESTA VALLANKUMOUSPROSESSISTA (Osa II)

Venezuelan valtion Tv-yhtiö VTV järjesti 2.-3.6.2009 yhteistyössä Mirandan kansainvälisen keskuksen (CIM) kanssa keskustelufoorumin aiheesta ”Intellektuellit, demokratia ja sosialismi”. Keskustelussa harjoitettiin rakentavaa kritiikkiä bolivaarista vallankumousta sekä sen saavutuksia ja tavoitteita kohtaan. Tässä artikkelissa keskitytään Marta Harneckerin puheenvuoroon.

Taustatietoja Marta Harneckerista

Chileläinen psykologi, toimittaja ja kirjailija Marta Harnecker on työskennellyt aikaisemmin Investigaciones Memoria Popular Latinoamericana –keskuksen (MEPLA) johtajana Havannassa. Hän on tutkinut pitkään kansanliikkeiden historiaa Latinalaisessa Amerikassa. Ennen Kuubaan tuloaan hän työskenteli v. 1970–73 Salvador Allenden hallintokaudella Chilen opetusministeriössä. Hän on asunut Venezuelassa jo useita vuosia. Hän toimii neuvonantajana maan sosiaalisen kehityksen ja osallistumisen ministeriössä. (ML)

Marta Harnecker totesi 26.10.2005 Green Left Weekly –lehdessä julkaistussa haastattelussaan mm. seuraavaa: ”Ellei jotain hyvin vakavaa tapahdu, joka pakottaisi puolueet asettamaan vallankumousprosessin kaiken muun yläpuolelle… Ounastelen, että prosessista tulee paljon pitempi kuin vain johtajiston luominen. Tarvitaan johtajiston esiinkasvua kansan osallistumisen myötä. Uskon, että saamme kuuden vuoden kuluessa sellaisen sukupolven johtajia, jotka tunkevat itsensä mukaan tähän prosessiin… Presidentti Chávez etsii mekanismia tämän puutteen korjaamiseksi. Hän on tämän prosessin selvä johtohahmo ja se on riippuvainen hänestä. Siksi hänen salamurhansa uhka on todellinen. Kuitenkin tuon johtajan, kansan opettamisen ja sen prosessin myötä, joka luo kansalle mahdollisuuden osallistua ja kasvaa, tämä ongelma voitetaan.” (ML)

Marta Harneckerin puheenvuoro

”Elän tässä maassa ollakseni kriittinen. Minä en tiedä, tiedättekö te kaikki, että haastatellessani presidentti Chávezia ”Kansan mies”-kirjaani varten, huomioin tapani mukaan haastatteluita varten kysymyksiä, jotka pulppusivat kyseenalaistuksista ja vasemmistokritiikistä ja vielä enemmänkin. Minulla oli tuolloin mahdollisuus ilmaista kansalta ja älymystöltä kokoamaani kritiikkiä. Niinpä presidentti tokaisikin minulle: ”Haluan sinun tulevan mukaamme, koska minä haluan puolelleni kriittisiä ihmisiä…” Mitä minä tarkoitan tällä? Sitä että hän haluaa ottaa vastaan kritiikkiä. Mitä minä olen tehnyt kaikki nämä vuodet? Olen lähettänyt hänelle papereita. Te kaikki tiedätte, että presidentti ei ole sellainen henkilö, joka työskentelee neuvonantajaporukan kanssa. Nähtävästi olen neuvonantaja, mutta tosiasiassa en ole sitä. Minä vain toimitan hänelle papereita. Kuka tietää lukeeko hän edes niitä ja huomioiko hän niitä?”

”Haluan kertoa teille kaikille, että on suurta onnenkauppaa sen välillä, mitä te olette nostaneet esille täällä ja mitä minulle itselle asioista on välittynyt. Tietenkin olen tehnyt kaiken omalla tavallani. Minä en ole osallistunut lehdistökeskusteluun. Minä ajattelen, ettei minun pitäisi, koska minä olen ensisijaisesti tämän prosessin käytössä oleva kiihkeä chileläinen. Prosessi on bolivaarista vallankumousta rakentavien venezuelalaisten asia. Minä olen paremminkin tapahtumien tallentaja. Se on minun ammattini. Tästä syystä minä olen kirjoittanut lukuisia kirjoja, joissa arvioin eri maiden tekemisiä.”

Hallitukset voivat edistää massiivisesti kansan osallistumista

”Minä halusin sanoa vain pari seikkaa. Ensimmäinen koskee samaa asiaa, josta Carmen Bohorquez jo mainitsikin. On yleisesti tiedettyä, että Latinalaisen Amerikan vasemmiston radikaalein sektori torjuu valtion. Kaikki, mikä on valtiota ja hallitusta, on kelvotonta. Minä ajattelen, että meidän on erotettava toisistaan hallitukset, jotka tahtovat tukea kansaa niiden taistelussa vapautuksensa puolesta niistä hallituksista, jotka estävät tällaisia prosesseja.”

”Kaikki vasemmistolaiset hallitukset Latinalaisessa Amerikassa, niin monta kuin niitä onkaan, ovat tekemisissä edeltäjiltään perityn karsean byrokraattisen koneiston kanssa. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että valtiot ja hallitukset eivät voisi tehdä asialle mitään. Mielestäni prosessi on edennyt kuitenkin paljon, koska yksi olemassa oleva hallitus on halunnut toteuttaa kahta asiaa – kansan osallistumista ja kansanvaltaa.”

Fasilitointia (ryhmäprosessin suunnittelua ja toteuttamista)

”Väittäisin, että osallistumista ei voi sanella yläpuolelta. Se on kulttuurisen muodonmuutoksen prosessi. Siksi se on perustavanlaatuinen. Kansan osallistumisella on ollut hyvin piristävä vaikutus Latinalaiseen Amerikkaan. Kun meillä on ilmennyt paikallisia tai kansallisia hallituksia, jotka ovat olettaneet kansan osallistumisen olevan välttämätöntä, ne ovat perustaneet yhteistyöryhmiä sen helpottamiseksi. Tällä tavoin toteutettu osallistuminen ei ole määräyksestä tai spontaanisti alkanutta. Useimmissa tapauksissa tarvitaan fasilitaattoreita. Epäonneksi infrastruktuuriin resursointi nähdään kuitenkin usein tärkeämmäksi kuin fasilitointi ja näin ryhmäprosessien vetäjille ei makseta palkkaa.”

Työmetelmänä fasilitointi keskittyy rikastavan ja rakentavan yhteistyön edellytysten luomiseen. Fasilitaattori auttaa ihmisiä pääsemään päämääräänsä ja tekemään hankkeensa ihan itse. Lisäksi hän edistää mm. osallistumista ja rohkaisee yhteistoiminnalliseen päätöksentekoon (ML).

Fasilitaattorin rooli

”Minusta hallituksen ja valtion tulisi toimia fasilitaattorin roolissa kansan osallistumisen suhteen – ei syrjäyttäjän eikä myöskään johtajan roolissa. Tämän vuoksi minä käsitän (Venezuelan) Yhteisöjen ministeriön olevan suunniteltu kuuntelemaan yhteisöjen jo olemassa olevaa kokemusta ja myös oppimaan niiltä. Ministeriö on todennut, ettei yhteisöjä voi määräillä ja että on välttämätöntä kunnioittaa kansan omaa rakennusprosessia.”

”Esityksessä ilmenee vastakkainasetteluja, koska samaan aikaan, kun ministeriö sanoo näin, meillä toimii valtion nuorisojärjestö Francisco de Mirandan rintama. Se perustaa Yhteiskunnallisen kamppailun toimipisteitä, joissa meidän pitäisi keskustella ja meidän tulisi selvittää, mitä roolia tämä järjestö näyttelee. Jos tämän järjestön toimipisteet määräävät yhteisöissä sen ajatuksen perustalta, että heidän on välttämätöntä avittaa prosesseja yhteisöissä, meidän on kysyttävä, eivätkö ne harjoita prosessin yksinkertaisen rakentavan yhteistyön edellytysten luomisen sijasta valvontaa.”

Kansanvaltaa ei saa sekoittaa poliittiseen militanttiuteen

Vladimir Acosta on sanonut, että emme saa sekoittaa kansanvaltaa poliittisen militanttiuteen. Puolue on yksi asia ja kansanvalta on toinen asia. Minun on sanottava, että punainen voi olla puolueen väri, muttei koskaan kansanvallan tai eikä myöskään ministeriöiden väri. Eräs asia, joka oudoksuttaa ja shokeeraa ulkomaalaisia etenkin eurooppalaisia, on se, että valtio toimii Venezuelassa puolueen rakentamisen välineenä. Tämä on täysin nurinkurista meidän puolueemme käsitykselle asiasta.”

PSUV ilmoittaa puolueohjelmassaan haluavansa edistää kansanvallan neuvostojen valtaan perustuvaa valtiorakennetta, jonka hallintaan työläiset, talonpojat, opiskelijat, kotiäidit, sivistyneistö, taitelijat, pientuottajat ja -yrittäjät kaupungeissa ja maaseudulla voivat osallistua demokraattisesti ja tasavertaisesti. Puolueen päämääränä on yhteisöllinen valtiososialismi. (ML)

Päämäärät ja malttamattomuus viivyttävät prosessin kypsymistä

”On yksi asia, josta emme ole keskustelleet juurikaan paitsi eilisaamuna. Aikataulutus ja päämäärät ovat meille iso ongelma. Minä ajattelen demokraattisen prosessin vaativan kypsymistä ja aikaa. Me asetamme täällä itsellemme suuria päämääriä, mutta niiden toteuttamiseksi me suomme itsellemme turhan vähän aikaa. Niinpä me jokainen kilpailemme saavuttaaksemme nämä päämäärät. Meillä vallitsee karmea ”seuraava tehtävä” –oppisuuntaus ja tämän vuoksi ei ole mahdollista ajatella strategisesti sekä ei malteta odottaa asioiden kypsymistä. Kun työskentelette (yhteiskunnallisen) muodonmuutoksen prosessissa, valtio sekaantuu mukaan ja murtaa tämän kypsymisen rytmin painostaessaan tätä prosessia.”

”Äskeinen huomioiden sallikaa minun sanoa, että yhteisöneuvostojen idea on erinomainen idea. Presidentti on tässä hyvin selkeä. Rakentaessaan politiikkaa hänellä on oltava käytössään yhteiskunnallinen voima. Jotkut ihmiset ajattelevat, että muodostettavalla voimalla on oltava asemansa – niiden on voitettava oma paikkansa. Tämän yhteiskunnallisen voiman rakentamisen on tapahduttava määrätietoisen kypsymisajan puitteissa.
Hallituksen pakettiautojen saapuessa paikalle työntekijöillä on viisi päivää aikaa valmistella yhteisöneuvostohanketta sen sijaan, että he olisivat mukana koko yhteisöneuvoston muodostamisprosessissa, joka kestää vähintään kolme kuukautta. Kuten jotkut meistä, jotka osallistuivat alkuideaan, ajattelivat. Nyt neuvoston perustaminen on pelkistetty kahdeksi yhteisön yleiskokoukseksi, ja asia on sillä selvä. Ensimmäisessä vaiheessa perustetaan komissio yhteisöneuvoston asettamiseksi ja toisessa vaiheessa valitaan vaaleilla neuvoston puheenjohtaja. Me olemme vastapalveluksen velkaa vääristyneelle prosessille. Erikoislaatuiset kokemukset ovat kuolemaisillaan.”

Yhteisöllisen vallan kasvattaminen on ollut yksi tärkeimmistä bolivaarisen vallankumouksen moottoreista. Vallankumous vahvistaa sosialismin merkitystä globaalina yhteiskunnallisena vaihtoehtona, jos se kykenee korvaamaan kapitalismissa esiintyvän edustuksellisen demokratian osallistuvalla demokratialla. Chavistojen suunnitelmana on korvata maan valtio- ja hallintorakenteita 36 000 yhteisöneuvoston harjoittamalla alueellisella päätäntä- ja toimintavallalla. (ML)

Mahtavien ideoiden ja todellisuuden välinen kuilu

”Minä kerron teille kaikille, että presidentillä on ollut niin monia epätavanomaisia ideoita, mutta kun me tutkimme niitä ja tarkastelemme niitä suhteessa todellisuuteen, huomaamme ideoiden soveltamisessa olevan kuilu todellisuuden kanssa.”

Improvisaation kultti

”Vielä viimeinen kysymys. Arvelen teidän kaikkien elävän improvisaation kultissa. Minä saavuin tänne ensimmäistä kertaa solidaarisuustilaisuuteen kevään 2002 vallankaappausyrityksen jälkeen. Tuo tilaisuus oli organisoitu kahdessa viikossa. Joukko älymystön edustajia tuli luokseni ja tokaisi: ”Näethän, kuinka me organisoimme asioita Venezuelassa kahdessa viikossa, kun muualla maailmassa ja Latinalaisessa Amerikassa vastaavat valmistelut olisivat vieneet puoli vuotta”. Ihmiset eivät ajattele, kuinka paljon parempia nämä tilaisuudet voisivat olla, jos ne olisivat paremmin suunniteltuja.”

”Minä tunnen suurta surua havaitessani, kuinka niin moni mahtava idea turhauttaa tämän tyyppisistä syistä johtuen. Täällä on paljon potentiaalia. Presidentillä on joitain erikoislaatuisia ajatuksia, mutta ideoiden kypsymiseen ei suoda aikaa. Ei ole aikaa konkretisoida niitä.”

”Minä arvelen, että älymystöllä on hyvin tärkeä rooli tämän prosessin kypsymisen tukemisessa kuten puolueellakin. Minä ajattelen, että puolueen roolina 21. vuosisadalla on fasilitoida osallistumisprosessia ja harjoittaa kansansivistystä eikä olla totuuden ainoa omistaja. Puolueen ei pidä syrjäyttää kansan päähenkilöyttä ajatuksilla, jotka meillä vallitsivat koskien poliittista militantismia vuosikymmeniä ja joita me olemme parhaillaan voittamassa.”

Jatkuu…

Suomennos ja toimitus: Matti Laitinen
Lähde:
www.venezuelanalysis.com 11.8.2009

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Helsingin Sanomien anti-Venezuela-kampanja

Tässä Hands off Venezuela -Finlandin hallituksen valtuuttamana kirjoittamani vastine Helsingin Sanomille lehden viime aikoina kiihtyneen Venezuelan-vastaisen propagandakampanjan johdosta (Sananvapauden soihtuna esiintyvä Helsingin Sanomat ei ainakaan toistaiseksi ole julkaissut vastinetta):

14.8.2009 Espoo

Helsingin Sanomien ulkomaantoimitukselle, päätoimittajille sekä mielipide-sivuille:

Helsingin Sanomat on käsitellyt Latinalaisen Amerikan tilannetta viime päivinä tavanomaista enemmän. Tiistaina 11.8. uutisoitiin ulkomaansivuilla Venezuelan ja Kolumbian kiristyneistä väleistä otsikolla ”Venezuelan Chavez uhitteli jälleen sodalla”.

Toimittaja Johanna Kipon kirjoittamassa jutussa annettiin mielestämme alueen tilanteesta ja Chavezin puheista yksipuolinen ja vääristynyt kuva. Käsittääksemme Hugo Chavez ei ole ”uhitellut sodalla”, vaan ilmaissut useiden muiden Etelä-Amerikan johtajien ohella huolensa Yhdysvaltojen lisääntyvästä sotilaallisesta läsnäolosta Kolumbiassa, Yhdysvaltojen läheisessä liittolaismaassa. Asia nousi esille äskettäisessä Etelä-Amerikan unionin UNASUR:in kokouksessa Ecuadorissa.

Chavez pitää Yhdysvaltojen lisääntyvää sotilaallista läsnäoloa Venezuelan rajan tuntumassa uhkana oman maansa turvallisuudelle sekä laajemminkin koko eteläisen Amerikan yhtenäisyydelle, itsemääräämisoikeudelle ja demokratiakehitykselle. Chavez huomautti UNASUR:in kokouksessa, että äskettäinen sotilasvallankaappaus Hondurasissa sekä Yhdysvaltojen joukkojen lisääminen Kolumbiassa antavat huolestuttavan signaalin Yhdysvaltojen pyrkimyksistä alueella.

Yhdysvallat ei ole nimittänyt Hondurasin presidentin Manuel Zelayan syrjäyttämistä ”vallankaappaukseksi”, eikä se ole lopettanut sotilaallista eikä muutakaan yhteistyötä Hondurasin kanssa Zelayan syrjäyttämisen jälkeen. Chavezin mukaan nämä manööverit ovat osa ”takaisinvyörytystaktiikkaa”, jolla Yhdysvallat pyrkii kääntämään eteläisen Amerikan kehitystä taaksepäin alueen maiden itsemääräämisoikeuden ja demokratian edistymisen osalta.

Mielestämme Chavez on täysin oikeutetusti huolissaan Yhdysvaltojen lisääntyneestä aktiivisuudesta alueella. Pitkän hiljaiselon jälkeen – joka paradoksaalisesti ajoittui George W. Bushin kaudelle – Yhdysvallat näyttää jälleen kiinnostuneen alueesta, jota se on perinteisesti pitänyt omana ”takapihanaan”.

Yhdysvaltojen aktiivisuudesta alueella on erittäin ikäviä kokemuksia menneiltä vuosikymmeniltä: Lukuisia vallankaappauksia ja muita hämärätoimia, puuttumisia maiden sisäisiin asioihin, vaalien manipulointia jne. Chavezilla ja muilla alueen itsenäisillä johtajilla on siten todellakin syytä huoleen – tätä ei voi pitää ”sodalla uhitteluna”.

Maanantaina 10.8. HS:n ulkomaansivuilla käsiteltiin Ruotsin asevientiä. Toimittaja Antti Ämmälän kirjoittamassa jutussa todettiin, että ”ihmisoikeuksia rikkovia (Ruotsin) kauppakumppaneita ovat muun muassa Saudi-Arabia, Arabiemiirikunnat, Egypti, Oman, Brunei ja Venezuela.

Kysyisimme Helsingin Sanomien ulkomaantoimitukselta ja toimittaja Ämmälältä: Mitä ovat ne ihmisoikeusrikkomukset Venezuelassa, joihin jutussa viitataan? Epämääräiset heitot asiasta kun ovat omiaan luomaan virheellisiä mielikuvia lukijoissa. Näitä mielikuvia voi olla vaikea korjata, kun ne ovat kerran päässeet syntymään ihmisissä.

Tästä syystä vetoamme HS:n ulkomaantoimitukseen: Esittäkää väitteidenne tueksi todisteita ja faktoja. Ihmisoikeuksien rikkomisen sijaan Venezuelasta löytyy yllin kyllin todisteita muun muassa ihmisten sosiaalisten oikeuksien edistymisestä sekä vaikutusmahdollisuuksien lisääntymisestä paikallisdemokratian kehittämisen myötä. Olisi suotavaa, että näistä asioista kerrottaisiin myös Helsingin Sanomien sivuilla. Muutoin on vaarana, että lukijoiden käsitys Venezuelasta ja sen kehityksestä muodostuu mielikuvien, ei tosiasioiden pohjalta.

Hands off Venezuela –Finland
Tommi Lievemaa, varapuheenjohtaja

perjantai 14. elokuuta 2009



KRIITTISIÄ ARVIOITA BOLIVAARISESTA VALLANKUMOUSPROSESSISTA (Osa I)


Venezuelan valtion Tv-yhtiö VTV järjesti 2.-3.6.2009 yhteistyössä Mirandan kansainvälisen keskuksen (CIM) kanssa keskustelufoorumin aiheesta ”Intellektuellit, demokratia ja sosialismi”. Keskustelussa harjoitettiin rakentavaa kritiikkiä bolivaarista vallankumousta sekä sen saavutuksia ja tavoitteita kohtaan. Venezuelalainen sosiologi Juan Carlos Monedero totesi julkisuudessa jokin aika sitten seuraavaa: ”Täällä on oltava tilaa kritiikille. Meidän on hylättävä pelkomme arvostella asianmukaisesti kaikkia vähätteleviä solvauksia, joita meidän sanomisiimme kohdistetaan.”

Keskusteluun osallistuivat Venezuelan keskusyliopiston sosiologian professori Vladimir Acosta, alkujaan chileläinen psykologi, toimittaja ja kirjailija Marta Harnecker, Madridin yliopiston professori Juan Carlos Monedero, television johtaja Ernesto Villegas, Roberto Lopez, työläisaktivisti Gonzalo Gomez, professori Santiago Arconada, marxilainen kirjailija Michael Lebowitz (USA), sosiologi Javier Biardeau, professori ja kirjailija Luis Britto, ministeri Victor Alvarez ja tohtori Carmen Bohorquez (kulttuuriministeriö). Useimmat keskustelijat ovat marxilaisuuden asiantuntijoita.

Professori Vladimir Acostan puheenvuoro

”Minun lähtökohtanani ovat tietenkin ne kaikki kummalliset saavutukset, joita täällä on saatu aikaan 10 vuoden kuluessa. Tämä on eri maa kuin 10 vuotta sitten – toinen Venezuela. Se, mitä täällä on tapahtunut, on todella epätavallista. Minä totean tämän yksinkertaisesti johdantona. Luulen, että tätä on täysin hyödytöntä osoittaa, koska kaikki tietävät sen ja myös hyväksyvät sen. Uskon, että on paljon tärkeämpää keskustella näistä aikaansaannoksista yhteydessä niihin liittyviin ongelmiin. On olemassa ongelmia, joita ei havaita. Ne ovat piilossa tai niitä aliarvioidaan. Ne ovat tärkeitä ongelmia, koska kasautuessaan ne aiheuttavat uhkan vallankumousprosessin edistymiselle ja syvenemiselle.”

Selkeän poliittisen ohjelman puute

”Ensimmäisen ongelma on puute selkeästä poliittisesta linjasta tai ohjelmasta. Tietenkin tämä on 21. vuosisadan sosialismia. Se on hyvin yleinen ajatus, niin kuin sen pitääkin olla, koska se on idea sosialismin rakenteesta. Meillä ei ole mitään sosialismin reseptiä. Prosessi on sarja täsmällisiä tapahtumia. Alussa oli sosiaalinen herkkyys, sen jälkeen edellytettiin anti-imperialistista näkemystä ja lopuksi nousi pintaan 21. vuosisadan sosialismi. Meillä on olemassa vuorellinen seikkoja, jotka ovat epäselviä. Yksi näistä faktoista on, että poliittinen linjamme on se, jonka presidentti Chávez julkituo tai jolla hän perustelee menettelyjään. Tämä synnyttää ensimmäisen ongelman. Tästä johtuen toinen ongelma, joka on sidoksissa ensimmäiseen, on kollektiivisen johtajuuden puute.”

Kollektiivista johtoa tarvitaan

”Kukaan ei tietenkään kyseenalaista presidentti Chávezin johtajuutta. Hän on tämän prosessin sielu, sydän, hermosto ja ohjaava voima. Tämä prosessi samaistuu täysin häneen. Presidentti työskentelee 25 tuntia vuorokaudessa tämän prosessin puolesta. Hän uhraa ja riskeeraa elämänsä työlleen. Kukaan ei kyseenalaista hänen johtajuuttaan, mutta presidentti ei voi tehdä kaikkea ja olla läsnä kaikkialla. Tällainen prosessi vaatii osakseen kollektiivista johtoa. Suhde presidentin ja kansan välillä jatkuu, enemmistö kansasta rakastaa häntä, mutta (vallankumouksen) muut johtajat ja kaaderit jäävät väestölle tuntemattomiksi ja vaille heidän huomiotaan tai heidän hylkäämikseen.”

Johtajia pitäisi rohkaista ilmaisemaan oma mielipiteensä

”Meille ei ole luotu kollektiivista johtoa, joka voisi vahvistaa presidentin johtajuutta. Tehtävien suorittamisen kannalta minusta on keskeistä, jos muilla johtajilla olisi myös oma poliittinen linja ja että he kykenisivät ilmaisemaan mielipiteensä jo ennen kuin Chávez sanoo asiasta mitään, koska kaikki perustuu enemmän tai vähemmän päälinjaamme. Tämä on meidän toinen heikkoutemme.”

Vallankumouksellinen puolue

”Kolmas heikkous on vallankumouksellisen puolueen puuttuminen. Venezuelassa ei ole vallankumouksellista puoluetta. Venezuelan yhdistynyt sosialistinen puolue (PSUV) ei ole edes puolue. Olen surullinen todetessani tämän. PSUV on ollut todellisuudessa aina tähän asti hallinnollinen ja vaalitekninen väline, jota käytetään presidentti Chávezin poliittisen linjan levittämiseen. Se ei ole vielä oikea poliittinen puolue. Se on paremminkin yläpuolelta organisoitu poliittinen puolue. Se toimii riskinvaraisesti, koska se vetää puoleensa monia ihmisiä, jotka eivät ole vallankumouksellisia. PSUV:ssa toimii paljon vallankumouksellisia, mutta joukossa on myös niitä, jotka yksinkertaisesti etsivät vain työtä jne… Tämä on yksi puolueen perusongelmista.”

Miksi ainoastaan yksi puolue?

”Sitä paitsi ei ole olemassa ainoatakaan syytä, miksi meillä pitäisi olla ainoastaan yksi vallankumouksellinen puolue. Voisi olla lukuisia puolueita. Tämä tuottaisi rikkaampia keskusteluita. Yksi suuri ja voimakas puolue synnyttää häikäilemättömyyttä, ylivaltaa ja huonoja suhteita sen liittolaisia kohtaan. Samassa yhteydessä esiintyy byrokratismia, tehottomuutta jopa korruptiota, joista en aio puhua enempää.”

Kolme saavutusta – hyötyjä ja haittoja

”Toinen näkökulma, jota haluan kosketella, on vallankumousprosessin kaksisuuntainen hyöty. Tämä tarkoittaa, että hyödyllä on myös negatiiviset puolensa. Bolivaarinen hallitus on harjoittanut oikeaa ja menestyksellistä politiikkaa säilyttäessään jäsenyytensä OPECiin – järjestön toipuminen ja öljyn hintojen elpyminen. OPEC nousee jälleen kerran jaloilleen keinottelun ja maailman talouskriisin jälkeen. OPECin ja öljyn hinnan pelastaminen on aiheuttanut Venezuelan hallitukselle valtavia ponnistuksia. Samoin kävi PDVSAn pelastamisessa ja sen muuttamisessa todella kansalliseksi yhtiöksi, joka kuuluu Venezuelan kansalle eikä korruptoituneelle vähemmistölle ja ylikansallisille yhtiöille. Bolivaarinen hallitus on onnistunut ottamaan haltuunsa maamme luonnonvarat. Se on kyennyt lopettamaan Venezuelan keskuspankin itsehallinnon, jonka intressit olivat maamme vastaisia. Se on saanut väestön maksamaan veroja.”

”Nämä kolme epätavallista aikaansaannosta ovat mahdollistaneet laajojen sosiaalisten hankkeiden rahoittamisen. Uusliberalismi kutsuu sosiaalisia investointeja yhteiskunnalliseksi tuhlaamiseksi. Kaikki, mitä on tehty kansan terveyden, koulutuksen, uusien yliopistojen, sosiaaliturvan, viljelymaan lahjoittamisen puolesta sekä valtion kehittämiseksi ja rakentamiseksi, ovat suuria ja epätavallisen myönteisiä saavutuksia.”

”On olemassa myös joitain kielteisiä näkökulmia, jotka toisinaan unohdetaan. Nämä etuudet on saavutettu koskematta porvariston karvaankaan – taitamatta hiustakaan hallitsevan luokan päästä. Tuotantosuhteisiin ei ole kajottu ollenkaan. Ollaan luomassa kilpailua, koska valtio yrittää perustaa sosialistisia yhtiöitä ja solidaarisuuteen perustuvia yrityksiä jne… Mutta tässä viitekehyksessä on hyvin vaikea edistyä paljon, koska kapitalismilla ei ole minkäänlaisia moraalisia rajoja. Kapitalisti voi ryöstää äitinsä ja pystyttää itselleen yhtiön. Tämä on täydellisen pätevää kapitalismin vallitessa. Hän voi ostaa itselleen televisiokanavan, joka todistaa hänen inhimillistä hyvyyttään ja kaikki entinen unohtuu. Sosialismilla on moraaliset rajansa – solidaarisuus, eettisyys ja heikompien suojelu. Tämän vuoksi sosialismilla on paljon vaikeampaa ja sen rakentaminen on kalliimpaa, kun lisäksi kaiken yläpuolella häärii supervoimakas kapitalismi kuten kapitalismi täällä.”

”Porvariston vallan jatkuminen on täällä tosiasia. Venezuelan harvainvalta kontrolloi suurinta osaa valtaa sisältäen poliittisen vallan. Toisinaan he menettävät maaperää. Silloin he tekevät täyskäännöksen ja toipuvat siitä, kuten hankkiessaan itselleen pari kuvernöörin paikkaa tuhotakseen näin bolivaarisen hallinnon aikaansaannokset. Heille lankeaa suurempi osuus taloudellisesta ja ideologisesta vallasta. Heillä on käsissään viestintävälineet ja uskonto. He valvovat edelleen koulutusta siitäkin huolimatta, mitä täällä on aikaansaatu. Me huomaamme, että näillä vihollisilla, jotka ovat osa tätä yhteiskuntaa, on valtavasti neutralisoimatonta valtaa. Erillään paikallisista konflikteista, totuus on se, etteivät valtion ostamat yritykset ole täsmällisesti ottaen kansallistettuja. Valtio ostaa niitä markkinoilta. Kuitenkin jotkut ystävävaltioiden liikemiehet ulvovat yhä ostaessaan yhtiöitä, jotka aiheuttavat tuhoja maallemme. Tämä tarkoittaa sitä, että heille suodaan itsenäinen oikeus menetellä näin.”

Sosialismin hinta ja kapitalismin roska

”Minua huolestuttaa eniten on se, että tällainen (käytäntö) luo vääristyneitä näkemyksiä väestön keskuudessa. Se synnyttää mukavuudenhalua, laiskuutta ja kulutusmyönteisyyttä.

Sosialismilla on kova hinta, muttei rahassa mitattuna. Se on kallis siinä mielessä, että siihen sisältyvän voimanponnistuksen aikana on hajotettava kaikki kunkin päässä vellova roska, joka on tyrkätty sinne jo lapsuudessa. He (kapitalistit) täyttävät ihmisten päät ryönällä kouluissa, kirkoissa, yliopistoissa ja medioissa. He jatkavat sitä päivittäin. He tuuppaavat sinne sellaiset yksilölliset arvot kuten itsekkyys, itaruus ja epäsosiaalisuus. Minä toistan, kaikilla näillä kapitalismin hallussa olevilla etuuksilla on hallittu aina. Jopa vaikkei heillä olisikaan poliittista valtaa, silti kapitalismi jatkaa toimiaan, kuin se olisi edelleen vallassa. Me havaitsemme joka päivä, kuinka liikemiehet toimivat ja kuinka oppositio toimii aivan kuin he olisivat edelleen vallassa. Meidän hallituksemme on aina puolustusasemissa antaen jatkuvasti selityksiä ja joskus se melskaa, kun meidän puolellamme olevia on tapettu selkkauksissa.”
Ideologisen valmennuksen puute

”On puutetta ideologisesta valmennuksesta ja koulutuksesta sekä kaadereista. Tämä ilmenee heikkoutena tuottaa rakentavia näkemyksiä ja rakentaa askel askeleelta tätä 21. vuosisadan sosialismia sen ymmärryksen perustalle, että se edellyttää todellista vallankumousta jokaisessa meissä ja jokaisen meidän mielessämme mukaan lukien ne, jotka uskovat meidän olevan todellisia vallankumouksellisia. He unohtavat toisinaan, että meidänkin nupeistamme löytyy kapitalistista roskaa.”

Media – valta numero yksi

”Meidän kaltaisessamme valtiossa, jossa on vähän institutionaalisuutta (instituutiolla tarkoitetaan yleisesti yhteiskunnalle tärkeitä tapoja ja käyttäytymismalleja sekä hallituksen ja julkisen vallan organisaatioita, ML) ja jonka olemassa oleva institutionaalisuus on suurelta osin menneisyyden mädäntynyttä institutionaalisuutta. Yksityinen media on vallannut kaikille kuuluvan tilan. Se on änkeytynyt oikeussaleihin ja yliopistoihin. Kaikki tapahtuu viestintävälineissä ja ne valvovat kaikkea. Yksityiset viestivälineet ovat tämän maan ja vallankumousprosessin vihollisia. Ne ovat Pohjois-Amerikan imperialismin herruuden välineitä. Yksi prosessin heikkouksista on se, että emme ole kyenneet 10 vuoden aikana harjoittamaan taidokkaasti oikeaa viestintäpolitiikkaa. Jotain yrityksiä toki on tehty, mutta ne ovat jääneet vähäisiksi. Me olemme pääosin menettäneet aloitteen viestimissä. Lähes kaikki, mitä me syydämme antenneihin, on vihollisviestimien juttujen kertaamista yrittäessämme kumota heidän valheitaan. Valtaosa ajastamme kuluu tähän. Tästä ongelmasta on syytä keskustella syvemmin.”

Vallankumouksellisten kansanjärjestöjen puute

”Vallankumoukset kuten tämäkin ovat vihollisensa välittömän uhan alaisia. Yhteisöneuvostojen perustaminen on äärettömän arvokasta, mutta ne eivät ole täsmällisesti ottaen vallankumouksellisia organisaatioita. Ne ovat institutionaalisia toimijoita. Köyhillä asuinalueilla vasemmisto on todennäköisesti vallassa yhteisöneuvostoissa, mutta Lagunitassa tai Cafetalissa ei liene vallankumouksellisia neuvostoja. Meillä täytyy olla yhteisöneuvostojen lisäksi kansanjärjestöjä kaikkialla sekä kaupungin osissa ja kortteleissa että myös kaikilla eri tasoilla, joilla niitä voi olla olemassa. Meillä oli niitä aikaisemmin, mutta me menetimme ne. Bolivaariset piirit harjoittivat tällaista toimintaa, mutta niistä luovuttiin häpeällisesti tien varrella (bolivaariset piirit näyttelivät keskeistä osaa kevään 2002 vallankaappauksessa Chávezin valtaan palauttamisessa, ML). Uhanalainen vallankumous tarvitsee jotain puolustaakseen itseään. Koska Venezuelassa ilmenee salaliittoja ja uhkia sekä jatkuvaa sotaa vallankumousprosessin kukistamiseksi, tarvitaan sen puolustamiseksi hyvin organisoitunut kansa.”

Maltillisimmat virtaukset hallitsevat, koska ne ovat paremmin organisoituja

”Meidän kuten muutkin vallankumousprosessit ovat heterogeenisiä. Tämä merkitsee sitä, että ne koostuvat erilaisista poliittisista virtauksista. Eri ryhmillä on omat näkemyksensä ja tavoitteensa. Siitä huolimatta, edustaako joku oikeistosiipeä tai jotain muuta, meillä on rehellinen ja uljas vallankumouksellinen kansa – niin kuin joku sanoisi – joka ymmärtää tietyt rajansa, joka on onnellinen saavutuksistamme ja joka ei tahdo jatkaa etenemistä.

Erilaiset lähtökohdat ajavat vallankumousprosessin hankaluuksiin. Jotkin virtaukset ovat vallankumouksellisempia kuin toiset. Köyhimmät ja syrjityimmät ihmiset tahtovat enemmän etuuksia, mutta he ovat vähiten järjestäytyneitä ja heikoimpia. Tämä synnyttää jännitteitä sekä edistystä että perääntymistä, kuten kaikissa vallankumouksissa, mutta ilman montakaan radikaalimpaa tekoa. Radikaaleimpia toimia ei suoriteta riittävästi. Siksi yllä leijuu pysyvä uhka ja vallitsee maltillisempi tilanne, joka ei rohkene edistyä. Päädytään vahvimpien (maltillisempien) hallitsemaan tilanteeseen, koska he ovat parhaiten järjestäytyneitä ja heillä on enemmän todellista valtaa.”

Vahva itsenäinen yhteiskunnallinen liike

Meillä on vakava ongelma siinä, että meidän vallankumousprosessiltamme puuttuu todella itsenäinen, luokkatietoinen ja organisoitunut työläisten liike. Yritys luoda yksi tällainen organisaatio kaatui siihen, kun se alistettiin valtion politiikalle. Työväenliikkeen on mentävä valtion politiikan tuolle puolen.

Meillä ei ole myöskään riittävän vahvaa talonpoikaisliikettä ja opiskelijaliikettä. Me olemme parhaillaan rakentamassa yhtä, mutta se ei ole vielä kyllin voimakas. Nämä ovat pahoja heikkouksia prosessissamme, koska sosialismia ei voi rakentaa ilman työläisiä, talonpoikia ja hyvin organisoituja kansanosia, jotka voivat puskea sitä radikaalimpiin tilanteisiin ja asemiin.

Älkää kätkekö kritiikkiänne

”Minä en halua lopettaa sanomatta ensin jotain myönteistä. Muuten jotkut ajattelevat siitä, mitä olen sanonut, että jokaisen olisi syytä tehdä vain yksinkertaisesti itsemurha. Näin ei kuitenkaan ole. .. Minä yritän kertoa, että meillä on tärkeitä ongelmia, vakavia ongelmia ja paljon, mutta ei riittävästi tilaa rakentavalle kritiikille, jonka tarkoituksena on edistää ja vahvistaa vallankumousprosessia. On erinomaista, että tässä tilaisuudessa on muita pelkäämättä, mahdollisuus esittää avointa kritiikkiä, koska näin me voimme edistyä. Sillä ei ole väliä, että televisio on paikalla tai kuka täällä on läsnä.”

”Kohdatkaamme kritiikki ja arvostelkaamme. Tämä on lähtöruutu, joka johdattaa meidät viimeiseen aspektiin, jonka haluan mainita. Kuinka me pystymme ratkaisemaan nämä ongelmat? Kuinka me voimme jatkaa edistymistämme niin, että vallankumouksestamme voi todella muodostua Venezuelan yhteiskunnan jatkuvan muuntumisen väline? Kuinka se voi tuoda meidät lähemmäksi oikeudenmukaisempaa, itsenäisempää ja vapaampaa yhteiskuntaa – yhteiskuntaa, jota ei voi pitää muuna kuin sosialistisena yhteiskuntana?”

Jatkuu…

Suomennos ja toimitus: Matti Laitinen
Lähde:
www.venezuelanalysis.com 11.8.2009

tiistai 11. elokuuta 2009

Kansalaistottelemattomuus - Oikeutta Oaxacaan?

Kansalaistottelemattomuus ja yhteiskunnallisen protestin kriminalisointi Meksikossa

Lauantaina 15.8.2009 klo 18.00 Autonominen Sosiaalikeskus Satama
http://satama.org/, Kyläsaarenkatu 11, Helsinki

Oaxacalainen kansalaisaktivisti, Rubén Valencia Núñez, vierailee Suomessa 11.–15.8.2009. Núñez toimii VOCAL-ryhmässä (Voces Oaxaqueñas Construyendo Autonomía y Libertad), joka tukee ruohonjuuritason itseorganisoitua kansalaistoimintaa ja alkuperäiskansayhteisöjen kamppailuja itsemääräämisoikeutensa puolesta. Tammikuussa 2009 Núñez selvisi murhayrityksestä ja kiertää nyt Euroopassa kertomassa Meksikon ja Oaxacan kansanliikkeistä ja ihmisoikeustilanteesta.

Millaisessa tilanteessa kansalaistottelemattomuudesta tulee oikeutettua ja välttämätöntä?

Millaisia kansalaistottelemattomuuden tapoja esiintyi Oaxacan kansannousussa ja mitä voimme niistä oppia?

Millaista häirintää ja repressiota kansalaisaktivistit ja tavalliset kansalaiset joutuvat kohtaamaan Oaxacassa ja muualla Meksikossa?

Rauni Salminen esittää latinalaisamerikkalaisia idealistisia lauluja ja 21.30 mahtava stadilainen punk-bändi Blue in the Face päräyttää!
http://www.myspace.com/bitfnet

Lämpimästi tervetuloa!

Järjestävät: Uusi Tuuli ry, Latinalaisen Amerikan solidaarisuusverkosto, Hands Off Venezuela – Finland ja Rauhanliitto.

Taustatietoa Oaxacan vuoden kansannoususta (suomeksi):

www.toinenmeksiko.org/kansanliikeO.html

SIPAZ-rauhanjärjestö Núñeziin kohdistuneesta murhayrityksestä (englanniksi):
http://sipazen.wordpress.com/2009/01/12/oaxaca-attempted-murder-against-a-member-of-vocal/

Amnesty International Núñeziin kohdistuneesta murhayrityksestä (englanniksi):
www.amnesty.org/en/library/info/AMR41/003/2009/en

VOCAL:in sivut (espanjaksi):
http://lahaine.org/vocal/

Jos et ole Helsinginssä, katso Rubénin ohjelma
http://uusituuli.blogspot.com/2009/07/keskustelutilaisuuksia-meksikon.html Ohjelmistossa myös tilaisuus pe 14.8. HKI Yliopistolla klo 18.00

Meri Mononen

+358 (0)50-5185453
http://merimononen.spaces.live.com
http://www.rauhanliitto.fi/etusivu

maanantai 10. elokuuta 2009

Honduras mielenosoitus 11.8.2009

Huolimatta täydestä valtamedian uutispimennosta, Hondurasissa tapahtuu koko ajan. 5.8.2009 lähti liikkeelle suuri Caminata-vastarintakävely Tegucigalpaan ja San Pedro Sulaan, kahteen suureen Hondurasin kaupunkiin. Vastarintaliike toivoo koko solidaarisen maailman osallistuvan kaappauksen vastustamiseen kanssaan 11.8.2009, jolloin he aikovat saapua perille.

Hands Off Venezuela-Finland kutsuu kaikkia solidaarisia ihmisiä ja rauhan- ja solidaarisuusjärjestöjä järjestämään solidaarisuus- ja kulttuuritapahtumia tuona päivänä kaikkialla Suomessa. Helsingissä tapaamme kello 17.00 Kolmen sepän patsaalla, jonne on tervetullut jokainen, jonka sydämessä läikähtää kuullessaan ihmisten rauhanomaisesta taistelusta diktatuuria, väkivaltaa ja laittomuutta vastaan.

Mikäli muualta Suomesta haluatte lähettää lyhyen tervehdyksen Hondurasiin, lupaan henkilökohtaisesti kääntää ne espanjaksi ja toimittaa ne perille – tai voitte toimittaa itse osoitteeseen:

Solidaridad Honduras:
hsolidaridad@gmail.com

YK, kuten olemme kaikki kuulleet, teki kohta vallankaappauksen jälkeen yksimielisen päätöksen, jossa vaadittiin Manuel Zelayan välitöntä ja ehdotonta palauttamista Hondurasin presidentin virkaansa. Yleiskokouksen puheenjohtajan, Miguel D'escoton mukaan päätös oli kirkkaudessaan ja selkeydessään ainoalaatuinen.

Zelaya on pyrkinyt palaamaan niin lentoteitse Tocontinin lentokentälle kuin maitse Nicaraguan rajan kautta, mutta hänen ja häntä vastaanottamaan tulleiden kansajoukkojen kohtaaminen on tähän mennessä estetty sotilasvoimin. Menipä USA:n ulkoministeri Hillary Clinton niin pitkälle, että raivoissaan syytti Zelayaa uhkarohkeudesta ja vastuuttomuudesta, koska hänen paluunsa maahan saattaisi aiheuttaa väkivaltaa. D'escoton mukaan teko oli correcto y heroico – oikea ja sankarillinen.

Väkivaltaa maa silti tulvii. Sotilaat ja poliisit ovat käyttäneet sitä Zelayan tukijoukkoja vastaan jo lähes kuusi viikkoa. Satoja ihmisiä on pidätetty, satoja hakattu, tuntematon määrä ammuttu ja kadonnut. Toimittajia on karkotettu maasta ja ilmaisuvapautta kuten myös vapaata liikkumista on estetty toistuvilla poikkeustilamääräyksillä. Vasta pari päivää sitten peitottiin Hondurasin kansallisen autonomisen yliopiston mieltään osoittaneita opiskelijoita ja laitoksen rehtoria.

Terrori ei ole siis onnistunut pelottamaan koko kansaa, ja Honduras vastustaa yhä jo 42 päivää. Veljet, siskot, seisokaamme heidän rinnallaan - Hasta la Victoria!

Uuden Hondurasin kansallishymnin sanoin:

Honduras el pueblo está contigo
Honduras un pueblo que no calla
Honduras resiste la batalla
A que vuelva josé manuel zelaya !

Honduras kansa on kanssasi
Hondurasin kansa ei vaikene
Honduras vastustaa väkivaltaa
Kunnes palaa José Manuel Zelaya !
(vapaa käännös rs )


Bienvenídos todos!

Tapaamisiin ja kuulumisiin tiistaina 11.8.2009.

Hands Off Venezuela-Finland
Rauni Salminen

maanantai 3. elokuuta 2009

JULKILAUSUMA

Hondurasissa on tänään tapahtunut vallankaappaus; presidentti Manuel Zelaya on haettu kotoaan aamuyöllä, huppupäisten sotilaitten voimin, viety pyjamassaan lentokoneeseen ja kuljetettu Costa Ricaan. Hondurasin korkein oikeus ilmoittaa siunanneensa ko. toimenpiteen, kongressille on esitetty väärennetty presidentin erokirje, ja he ovat nimittäneet presidentin virkaan toisen henkilön. Presidentti Zelaya on kuitenkin avoimesti puhunut kansainvälisissä tiedotusvälineissä vahvistaen, että hän on edelleen Hondurasin presidentti.

Korkeinoikeus ei ole presidentin valitsija, ei liioin kongressi tai eduskunta sen enempää Hondurasissa kuin Suomessa. Presidentin valitsee kansa.

Me tuomitsemme jyrkästi suoritetut laittomuudet ja edellytämme, että presidentti Zelaya kutsutaan pikimmin takaisin maahan ja omalle paikalleen.

Hondurasissa oli tarkoitus suorittaa tänään neuvoa antava kansanäänestys Perustuslaillisen neuvoston koollekutsumisesta. Tätä muut poliittiset voimat ovat ankarasti vastustaneet. Kuitenkin 400 000 Hondurasin kansalaista on allekirjoittanut pyynnön tästä ei-sitovasta referendumista, joten katsomme siitä äänestämisen olevan vähintään kohtuullista demokratian toteutumiseksi. Kansanäänestyksen estäminen sotilasvallalla sen sijaan on selkeästi demokratian vastaista ja häpeällinen teko.

Tietojen mukaan Kuuban ja Venezuelan lähettiläät Hondurasissa on hakattu sotilasvoimin. Wienin sopimuksen mukaista diplomaattien loukkaamattomuutta on siis rikottu. Ilmeisesti myös ulkoministeri Patricia Rodas on kaapattu.

Toivomme, että laillisuus palautuu Hondurasissa mitä pikimmin. Vallankaappauksilla on Latinalaisessa Amerikassa pitkä ja verinen perinne. On jo aika ehdottomasti hylätä sellaiset toiminnot ja tuomita niiden toteuttajat kuten myös niiden hyväksyjät.

He, jotka demokratiaa ja vapautta jatkuvasti sanoin vaativat, vaatikoot nyt kansansa valitseman presidentti Manuel Zelayan välitöntä palauttamista presidentin virkaansa ja demokratian ja laillisuuden tilaa takaisin Hondurasiin.

Solidaarisuutta, veljet ja sisaret – seisokaamme Hondurasin kansan rinnalla!
Vencerémos!

Hands Off Venezuela – Finland

28.6.2009 Helsinki

torstai 11. kesäkuuta 2009

JULKILAUSUMA PERUN TILANTEESTA

Perun Amazonian alkuperäiskansojen joukkomielenosoitukset, lentokenttien ja teiden valtaukset, sekä öljykenttien ja kaasuputkien sulkemiset ovat jatkuneet jo lähes kaksi kuukautta. Protestiliike on kohdistunut presidentti Alan Garcian hallituksen harjoittamaa sademetsien tuhoamispolitiikkaa vastaan. Perun kaksi suurinta ammattiliittoa - CGTP ja CUT - tukevat intiaanien oikeutettua taistelua heidän elämästään ja elämäntavastaan.

Perun Amazonian alkuperäisväestö vastustaa Alan Garcian hallituksen suunnitelmia luovuttaa sademetsäalueita ylikansallisten energia- ja kaivosyhtiöiden hyödynnettäviksi. Presidentti on jo säätänyt kahden viime vuoden aikana asetuksia, jotka vapauttavat Perun öljyvaroja ulkomaisten yhtiöiden käyttöön. Tämä liittyy osana USA:n kanssa v. 2007 solmittuun vapaakauppasopimukseen.

Perun hallitus ryhtyi tositoimiin toukokuussa. Se antoi armeijalle ja poliisille 30 päivää aikaa tukahduttaa sademetsäintiaanien protestiliikkeen. Helikopterit ja sota-alukset hyökkäsivät 8.5.2009 kyynelkaasun ja kumiluotien voimalla mielenosoittajien kimppuun lähellä Baguan kaupunkia. Intiaanien taistelu oikeuksistaan sai murhaavan luonteen 5.6.2009 poliisin yrittäessä purkaa Pohjois-Perussa sademetsäintiaanien tiesulkua teurastamalla helikopterista käsin ihmisiä. 54 mielenosoittajaa on jo kuollut. Lisäksi yli 100 ihmistä on yhä kateissa. Miksi suomalainen media vaikenee?

Perun alkuperäiskansoille on palautettava ennen siirtomaavallan alkua vallinnut, heidän esi-isiensä aikainen, oikeus heidän omiin asuinalueisiinsa.

Hands off Venezuela – Finland tuomitsee ehdoitta ja jyrkästi Alan Garcian hallituksen Perun Amazonian alueen alkuperäiskansoja kohtaan harjoittaman teurastus- ja apartheid-politiikan.

Hands off Venezuela – Finland haluaa ilmaista täyden tukensa ja solidaarisuutensa Perun Amazonian alkuperäiskansoille. Toivomme teille menestystä taistelussanne oikeuksienne ja teille kuuluvien sademetsien puolesta!


Hands off Venezuela – Finland ry.
vuosikokous 10.6.2009

Declaration against Alan Garcia government's massacre of indigenous people in Peru

Hands off Venezuela – Finland heard tonight in our annual meeting of the massacre of indigenous people, defending the Amazonian rainforest in Peru, by the government of Alan Garcia. Rainforest has been traditional area of indigenous people for centuries, and according to the UN they must be allowed to continue living there, in their own typical manner. Also, the significance of the rainforests for the air and the climate of the whole world is of supreme importance – it is not in vain called our lungs.

Information tells to us that president Garcia has spoken of the indigenous as citizens of second class. These words reveal an attitude generally called apartheid. Colonialists have always suppressed and slaughtered indigenous people, but today it is no more acceptable.

Hands off Venezuela – Finland condemns absolutely and most strongly the policies of Alan Garcia and his government.

To the indigenous people fighting for their rights, and to the miners union, today in solidarity strike with them, we send a fraternal, cordial greeting: We stand with You – Hasta la Victoria !

Hands off Venezuela – Finland
Annual meeting 10.6.2009 Helsinki

tiistai 12. toukokuuta 2009

TAISTELU BYROKRATIAA JA KORRUPTIOTA VASTAAN

Vastaiskuna globaalia talouskriisiä ja öljyn maailmanmarkkinahinnan jyrkkää laskua vastaan Venezuelan hallitus on käynnistänyt hyökkäyksen korruptiota ja talouden väärinkäytöksiä vastaan. Toimenpide käsittää tiukan kustannusten nousun hillitsemisen ja korkeassa asemassa olevien virkailijoiden pöhöpalkkojen leikkaamisen. Yleinen syyttäjä on nostanut useita oikeusjuttuja korruption vuoksi entisiä ja nykyisiä vaaleilla valittuja valtion virkamiehiä vastaan. Lahjonta ja omaneduntavoittelu ovat pesineet jo vuosia valtion virkakoneistossa.

Oikeustoimien kohteena ovat mm. oppositiojohtaja, Maracaibon istuva pormestari Manuel Rosales ja Hugo Chávezin hallituksen aikaisempi puolustusministeri Raul Isaias Baduel. Lisäksi maan yhdeksää pormestaria syytetään lahjonnasta. Viisi heistä edustaa vallankumousta tukeneita puolueita mukaan lukien PSUV ja neljä lukeutuu maan oppositioon.

TAPAUS ROSALES

Venezuelassa pidettiin 3.12.2006 presidentinvaali, jossa oikeisto-oppositiota edustavan Zulian osavaltion kuvernööri Manuel Rosalesin kannatus jäi 37 %. Jenkit ja maan oppositio rahoittivat hänen vaalikampanjansa. Rosales lupasi, että jos hän voittaisi vaaleissa, vähävaraisille lahjoitettaisiin 20 % maan öljytuloista eli 250–450 dollaria henkeä kohden kuukaudessa. Sama mies on ansioitunut aikaisemmin Yhdysvaltain silmissä kuulumalla keväällä 2002 tapahtuneen vallankaappaushankkeen tukimiehiin.

Manuel Rosalesia syytetään lähes 70 000 dollarin kavaltamisesta Zulian osavaltion kassasta. Julkisten varojen livahtaminen omaan taskuun tapahtui hän toimiessaan kyseisen osavaltion kuvernöörinä. Hänet määrättiin 21.4.2009 oikeuteen vastaamaan teoistaan. Mies pakeni rötöksiään Peruun, jossa hän piti lehdistökonferenssin ja syytti Venezuelan yksityisen median kannustamana presidentti Chávezia yksinvaltaisuudesta ja pelkuruudesta. Perun hallitus on suonut Rosalesille turvapaikan humanitaarisista syistä johtuen. Interpol syyttää Venezuelan hallitusta Rosalesin tapauksessa poliittisesta vainosta.

TAPAUS BADUEL

Kenraali Raul Isaias Baduel kuului siviilien ja edistyksellisten upseerien yhdessä 1980-luvulla perustaman Vallankumouksellinen bolivaarinen liike 200 ­-järjestön (MRB-200) perustajajäseniin. Vuoden 2002 vallankaappausyrityksessä 42. laskuvarjoprikaatin kenraali Raul Baduel kunnostautui ansiokkaasti Hugo Chávezin aseman puolustamisessa ja hänen virkaansa palauttamisessa. Vuonna 2007 hänen kelkkansa kääntyi maan perustuslain muuttamiseksi järjestetyssä kansanäänestyksessä. Hän ilmoitti 3.11.2007 tiedotusvälineissä julkisesti vastustavansa peruslain muuttamista. Hän halusi olla uskollinen v. 1999 perustuslaille ja maan armeijalle. Hän ei hyväksynyt perustuslaissa esitettyä ehdotusta maan armeijan muuttamiseksi bolivaariseksi kansanarmeijaksi, kansalliskaartin bolivarisoimista ja armeijan reservin muuttamista bolivaariseksi kansanmiliisiksi. Tällä ratkaisulla oli epäilemättä vaikutuksensa sotilaiden äänestyskäyttäytymiseen. Kaksiosaiseen kansanäänestykseen osallistuneista kansalaisista 51 % halusi säilyttää v. 1999 perustuslain ennallaan ja 49 % oli sen muuttamisen puolesta. Äänioikeutetuista 44 % jätti äänestämättä. Tämä seikka heikensi olennaisesti lakiuudistuksen läpimenoa.

Venezuelassa paljastui 10.9.2008 vallankaappausyritys ja presidentin salamurhahanke. Neljä eläkkeellä olevaa sotilasta ja yksi aktiiviupseeri vangittiin tapahtumien johdosta. Syytettyinä olivat eläkkeellä olevat vara-amiraali Carlos Alberto Millan Millan, kansalliskaartin kenraali Wilfredo Barroso Herrera ja ilmavoimien kenraali Eduardo Baez Torrealba sekä majuri Elimena Labarca Soto. Hugo Chávezin entistä puolustusministeriä Raul Isaias Baduelia epäiltiin myös osallisuudesta tähän USA:n hyväksymään salaliittoon.

Raul Baduelin toimiessa v. 2006–07 Venezuelan puolustusministerinä hänen ministeriönsä kirstusta katosi yhteensä 14,4 miljoonaa dollaria. Hänet pidätettiin 2.4.2009 syytettynä valtion varojen kavaltamisesta.

PAKSUMAHOJEN VÖITÄ KIRISTETÄÄN

Chávezin hallitus aikoo myös kiristää maan talousmenoja. Öljystä maksettiin heinäkuussa 2008 barrelilta 129,54 dollaria. Öljyn nykyinen hinta on romahtanut 40 dollariin barrelilta. Tämä ohentaa huomattavasti maan öljytuloja sekä aiheuttaa 6,7 % loven Venezuelan budjettiin. Hallitus on kuitenkin päättänyt, että maan sosiaalimenoihin ei kajota ja että köyhät kansalaiset eivät joudu vaikeutuneen taloustilanteen maksumiehiksi. Minimipalkka jopa kasvaa kuluvana vuotena 20 %. Sen sijaan maan korkeimmassa asemassa olevien virkamiesten palkkoja ja etuuksia supistetaan. Presidentti Chávez allekirjoitti 23.3.2009 asetuksen, jolla megapalkat ja –bonukset poistetaan. Asetus koskee koko kansallista julkisen hallinnon henkilöstöä.

Säästötoimet maan hallintoelimissä koskevat mm. autojen ja puhelimien käyttöä ja hankintaa, kansainvälisiä matkoja, arkkitehtien ja insinöörien erityispalveluita, virastojen ja virka-asuntojen remontteja, organisaatiolle kuulumattoman mainosmateriaalin hankintaa ja ylenpalttisia juhlia. Kaikkiin edellä mainittuihin hankkeisiin tarvitaan varapresidentin lupa. Julkishallinnon huippuvirkamiehille asetetaan palkkarajat ja heiltä kielletään bonukset.


Matti Laitinen



Lähde: Federico Fuentes, Green Left Weekly, #793, 5/2009 sekä taustatietoja ML:n omista jutuista.

keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

BOLIVAARINEN VALLANKUMOUS JA TUOTANNON HALTUUNOTTO


Venezuelan talouden laajentuminen alkoi v. 2003 ensimmäisellä vuosineljänneksellä, kun maan hallitus otti hallintaansa kansallisen öljy-yhtiön (PDVSA). Tuon tapahtuman jälkeen maan bruttokansantuote on lähes kaksinkertaistunut (94,7 %). Yksityinen tuotanto on kasvanut nopeammin kuin julkinen sektori.

Suurin osa talouden kasvusta on tapahtunut kuitenkin öljysektorin ulkopuolella. Maan teollistamisprosessia nopeutettiin v. 2002, koska kapitalistit alkoivat sulkea tehtaitaan, jonka vuoksi työläisiä jäi työttömiksi. Teollisuuslaitosten lakkauttaminen synnytti maassa työläisten tehtaanvaltausliikkeen – FRETECOn. Kun tehdas suljettiin, se vallattiin ja otettiin työläisten valvontaan. Tehtaiden valtaaminen on osa Venezuelassa tapahtuvaa osallistuvan demokratian prosessia, jossa järjestäytynyt kansa ottaa hallintaansa yhteiskunnan tärkeimmät palvelu- ja tuotantosektorit. Tehtaiden valtaaminen on kansallistamisen ohella toinen tapa kasvattaa valtiollista omistusta yhteiskunnassa. Maassa tarvitaan tuottavia tehtaita ja ammattitaitoisia työläisiä.

Presidentti Hugo Chávez on julistanut yhteiskunnalliseksi päämääräkseen yhteisöllisen valtiososialismin, jossa tuotannon painopiste on valtion yrityksissä, osuuskunnissa ja sosiaalisissa yrityksissä.

Venezuelaa hallitseva Venezuelan yhdistynyt sosialistinen puolue (PSUV) esittää ohjelmalliseksi tavoitteekseen ”maan siirtymisen demokraattisesti suunnitellun ja valvotun talouden suuntaan sekä vieraantuneen työn käytön lakkauttamiseen ja pyrkimykseen tyydyttää joukkojen kaikki välttämättömät tarpeet. Vaikka kyseessä on siirtymäkausi valtiokapitalismin hallitsemista markkinavoimista kohti valtiososialismia ja säänneltyjä markkinoita, puolueen päämääränä on siirtyä kohti yhteisöllistä valtiososialismia, jonka strategisena tavoitteena on neutralisoida totaalisesti arvolain merkitys yhteiskunnan taloudessa.”

TEOLLISUUDEN MONIPUOLISTAMINEN

Hugo Chávezin valtakaudella Venezuelassa on alettu kehittää muutakin teollisuutta kuin vain öljy- ja energiateollisuutta. Maalla on käytössään öljy- ja energiatuotannossa Latinalaisen Amerikan kehittynein teknologia. Instituto Nacional de Estadístican (INE) v. 2009 julkaiseminen tilastojen mukaan mm. seuraavilla tuotantoaloilla on tapahtunut v. 2004–2007 merkittävää keskimääräistä kasvua vuosittain: tehdasteollisuus (11,7 %), rakentaminen (17,9 %), kauppa ja korjauspalvelut (20,9 %, v. 2004 perustettu valtion kauppaketju Mercal vastaa 50 % jakelusta), kuljetus- ja varastoala (16,6 %), viestintäala (18,8 %; Viestintävälineet ovat edelleen suurelta osin yksityisessä omistuksessa) ja rahoitus ja vakuutus (27,1 %, lainoja osuuskunnille ja pk-yrityksille). Yksityisten kansalaisten kulutus on kasvanut saman seurantajakson aikana 16,6 % vuosittain. Venezuelan bruttokansantuote on noussut v. 2004–2007 vuosittain keskimäärin 11,4 %. Teollisuuden monipuolistaminen on luonut uusia työpaikkoja ja alentanut työttömyyden v. 2008 tilastojen mukaan 7,8 % -tasolle siitäkin huolimatta, vaikka maan työvoima on lisääntynyt samana aikana 400 000 henkilöllä.

VAIKEAT VUODET 2002–2003

Vallankaappausyrityksen ja yleislakon vaikutuksia v. 2002–2003

Venezuelan talouden tuotantolukuja seuraamalla voi havaita bolivaarisen vallankumouksen käyneen tiukkaa olemassaolokamppailua v. 2002–2003, jolloin vallankaappausyritys, kansallinen öljyalan lakko ja kansanäänestys Chávezin asemasta asettivat koko prosessin kyseenalaiseksi. Tapahtumilla oli myös suora vaikutus maan teollisuustuotannon supistumiseen, köyhyyden (61 %) ja työttömyyden (19,2 %) väliaikaiseen lisääntymiseen noina vaikeina vuosina. Venezuelan työläiset ovat paras takuu maan teollisuuden pyörimiselle. He nimenomaan elvyttivät teollisuuden vuoden 2002–2003 vaihteessa opposition masinoiman poliittisluontoisen yleislakon aikana. Vuonna 2004 Venezuelan taloudellinen tilanne ja kansalaisten hyvinvointi kohentui olennaisesti, kun maan hallitus kykeni vihdoinkin hyödyntämään haltuunsa ottamaa öljyteollisuutta (PDVSA).


ÖLJYTULOILLA ON KOHENNETTU KANSALAISTEN PERUSTURVAA

Öljyn korkea maailmanmarkkinahinta mahdollisti reilun satsauksen sosiaali-, koulutus ja terveyspolitiikkaan. Valtion tarjoamissa yleisissä palveluksissa on tapahtunut v. 2003 jälkeen 7,3 % vuosikasvua. Venezuelan kansalaista kohden käytettävät sosiaaliturvaan menot ovat kolminkertaistuneet seurantakaudella v. 1998–2006. Samaan aikaan lapsikuolleisuus on vähentynyt kolmasosaan. Julkisen sektorin terveyskeskuslääkärien määrä on 12-kertaistunut v. 1999–2007 taaten näin miljoonien ihmisten pääsyn terveydenhuollon piiriin.

Gini-indeksillä mitattuna venezuelalaisten epätasa-arvoisuus on myös supistunut olennaisesti. Vuonna 1999 indeksi oli 47 ja nykyisin se on pudonnut arvoon 41. Gini-indeksillä kuvataan valtioiden tulojaon tasaisuutta. Mitä lähempänä nollaa indeksi on, sitä tasaisempi on väestön tulojako. Yhdysvalloissa tämä tasa-arvon mittari osoitti v. 2007 lukemaa 46,3.

FRETECO (Työläisvallan ja tehtaiden valtauksen vallankumouksellinen rintama)

Marraskuussa 2005 paperitehdas Venepal irtisanoi 120 työntekijäänsä. Sitten firmal teki konkurssin. Se vallattiin ja käynnistettiin uudelleen Invepalina. Paperitehtaan työntekijät perustivat FRETECOn helmikuussa 2006 Morónissa. Paperintehtaassa otettiin käyttöön työläishallinto. Syynä FRETECOn perustamiseen oli se, etteivät ay-johtajat suoneet Venezuelassa valtaa työväenluokalle. Järjestön päämääränä on sosialistinen Venezuela, jossa vallitsee työväen valta. Kaikki suuret tehtaat pitäisi kansallistaa ja saattaa työläisten valvontaan. Järjestön mielestä valtion on otettava valloitetut tehtaat omistukseensa ja annettava niiden tuotanto työläisten valvontaan. Organisaatio on trotskilaisen International Marxist Tendency –järjestön jäsen.

Venezuelalainen FRETECO-aktivistin ja PSUVin jäsenen Euler Calzadilla Serranon mukaan FRETECOn kanssa toimii yhteistyössä 16 vallattua tehdasta. Tällaisia ovat mm. paperitehdas Invepal (650 työntekijää), venttiilitehdas Inveval, alumiinisulattamo Alcasa (3 000 työntekijää), kansallistettu maan suurin terästehdas Sidor (15 000 työntekijää), tekstiilitehdas Sel-Fex (240 työntekijää), kuljetusyhtiö MDV, kansallistetut sementtitehtaat Cementeras Lafarge, Cemex ja Holcim ja öljyteollisuuden venttiileitä valmistava CNV. Työntekijät valtasivat marraskuussa 2008 Mitsubitshin autotehtaan. Lisäksi työläiset vaativat Vivezin, Franelas Gotchan, rautakauppatuotteita valmistavan INAFin ja Acerven tehtaiden kansallistamista ja niiden ottamista työläisten valvontaan. FRETECO on perustamassa Venezuelassa omia ammattiliittojaan. Se neuvottelee jo työnantajien kanssa työläisten palkoista ja työehdoista.

TEHTAAN VALTAAMINEN

Euler Calzadilla selvitti Helsingin sosiaalifoorumissa 26.4.2009 tehtaiden valtaamista Venezuelassa. Hänen mukaansa ”kapitalistien omistamissa teollisuuslaitoksissa ei sijoiteteta varoja niiden modernisoimiseen. Työläiset joutuvat työskentelemään alkeellisissa työolosuhteissa. Jos tehdas lopetetaan, työläisillä on oikeus ottaa se hallintaansa ja aloittaa tuotanto uudelleen. Heillä on mahdollisuus saada apua valtiolta vasta, kun tehdas on vallattu. Tämä edellyttää työläisten järjestäytymistä. Tuotantotoiminnan aloittamiseen tarvitaan rahoitusta. Kapitalistit hankaloittavat tietoisesti tuotantotoimintaa. He pihtaavat raaka-aineita. He eivät halua ostaa vallatun tehtaan tuotteita tai eivät tarjoa omistamiaan kuljetuspalveluita sen käyttöön. Tällaisessa tilanteessa toisten työläisten on osoitettava solidaarisuutta valloitetun tehtaan työläisille. He keräävät varoja auttaakseen tehtaiden valtaajia. Kansainvälinen Hands Off Venezuela –liike on tuottanut elokuvan tehtaanvaltaajista. Presidentti Chávez suhtautuu myönteisesti tehtaanvaltausliikkeeseen. Hän esitti jo v. 2007, että Työläisten kansallisen ammattiliiton (UNT) pitäisi kokoontua keskustelemaan tehtaiden valtaamisesta ja keskittyä kehittämään työläisten valtaa esimerkkinä sosialismin rakentamisessa.

Lain mukaan Venezuelassa valtio maksaa vallatusta tehtaasta kapitalisteille kelpo korvauksen, joka perustuu sen todelliseen arvoon. Loppusummassa huomioidaan kiinteistön, laitteiden ja koneiden todistettu arvo. Siitä vähennetään kuitenkin ensin työläisten maksamattomat palkat sekä tehtaan mahdollisesti aiheuttamat ympäristötuhot.” (EC)

TEHDASNEUVOSTOT

”Tehtaiden työläiset valitsevat keskuudestaan tehdasneuvoston, jonka jäsenistä 51 % edustaa työntekijöitä. Tehdasneuvostot johtavat demokraattisesti vallattuja tehtaita. Niiden toimenkuvaan kuuluvat työläisten koulutus, tuotteiden markkinointi, raaka-aineiden hankinta ja tuotannon suunnittelu. Tehtaiden jokaisella tuotantolinjalla on oma tuotantokomiteansa. Nämä komiteat esittävät tuotantosuunnitelmansa työläisten kokoukselle, jolle kuuluu päätäntävalta kaikissa tehtaan asioissa. Tuotannosta kertynyt voitto sijoitetaan tuotantoteknologian ja työolosuhteiden kohentamiseen sekä tehtaan tarjoamiin sosiaalipalveluihin. Kaikki työntekijät saavat samansuuruista palkkaa, jonka määrästä päättää laitoksen työläisten kokous. Päivittäinen työaika on kuusi tuntia. Työntekijöille on varattu päivittäin kaksi tuntia opiskeluun tai oman ammattitaitonsa kehittämiseen. Yliopistot osallistuvat omalla panoksellaan työläisten kouluttamiseen. Insinöörikoulutuksessa huomioidaan maan omat tarpeet. Tehtaissa toimii turvallisuuden takeena myös oma kansanmiliisi. Valtion byrokratia ei osallistu tehtaan johtamiseen. Tehdasneuvostot harjoittavat yhteistyötä sijaintialueensa yhteisöneuvostojen kanssa. Ne laativat yhdessä valtiolle rahoitus- ja projektihakemuksia.” (EC)

YHTEISÖNEUVOSTOT

Venezuelan perustuslakiin on kirjattu asetus julkisen suunnittelun paikallisista neuvostoista (CLPP). Näiden neuvostojen kokoonpanoon kuuluvat pormestari, kunnallisneuvoston vaaleilla valitut jäsenet ja seurakuntien hallitusten puheenjohtajat sekä yhteisöneuvostojen kansankokousten vaaleilla valitsemat johtohenkilöt. Yhteisöillä on 51 % osuus CLPP-neuvoston jäsenmäärästä. Neuvostojen tehtävänä on laatia yhteisölleen kokonaiskehityssuunnitelma, joka koskee sosiaali- ja terveydenhuoltoa, koulutusta ja kaikkea muutakin tarvittavaa. Yhteisöillä on käytössään rahoitusasioissa oma yhteisöpankkinsa. Venezuelan 27 000 yhteisöneuvostoa ovat osallistuvan ja osallistumista kannustavan demokratian perusyksiköitä maassa. Niistä muodostetaan yhteisöneuvostojen liittoja, joista on tarkoitus muodostaa 21.vuosisadan sosialismin uusia valtiorakenteita. (ML)

Matti Laitinen

Lähteet: Instituto Nacional de Estadística (INE) 2009, RBV; The Chávez Administration at 10 Years, The Economy and Social Indicators: Center for Economic and Policy Research (CEPR), Washington DC, February 2009; Euler Calzadillan luento Helsingin sosiaalifoorumissa 26.5.2009 “Tehdasvaltaukset Venezuelassa; PSUV:n puolueohjelma ja poliittinen asiakirja; Znet, Carol Delgado sekä ML:n omat artikkelit.

maanantai 27. huhtikuuta 2009

Venezuela - osallistuvan demokratian mallimaa

Suomessa vieraileva venezuelalainen Euler Calzadilla on 27-vuotias PSUV-puolueen jäsen. Hän toimii kansainvälisen Hands off Venezuela-solidaarisuusjärjestön koordinaattorina ja tehtaidenvaltaajien yhteistyöjärjestö FRETECON:n aktivistina.
Calzadillan Suomen ohjelma on ollut tiivis. Hän vieraili muun muassa ulkoministeriössä, missä vierailu venähti suunnitellusta puolesta tunnista kahden tunnin mittaiseksi Venezuelan kehitystä kohtaan osoittautuneen suuren mielenkiinnon johdosta.
Hands off Venezuela -Finland järjesti Suomen sosiaalifoorumissa seminaarin otsikolla ”osallistuva demokratia ja ilmaisunvapaus Venezuelassa”. Calzadilla kertoi alustuksessaan laajasti Venezuelan tilanteesta ja lähihistoriasta.
– Kansannousu uusliberalismia vastaan alkoi Venezuelassa vuonna 1989, kun vastoin annettuja lupauksia maassa astuivat voimaan kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n säännöt, toteaa Calzadilla.
Esimerkiksi julkisen liikenteen hinnat nousivat päivässä 120 %. Kamelin selkä katkesi, ja kansa lähti kaduille protestoimaan IMF:n pakottamia, tavallisten ihmisten kannalta tuhoisia uudistuksia vastaan. Aiemmin protestoivia kansalaisia vastaan oli lähetetty asevoimat ja poliisi, jolloin jopa 3 000 ihmistä sai surmansa.
Vuonna 1999 Venezuelassa hyväksyttiin bolivaarinen perustuslaki, jota on usein sanottu maailman edistyksellisimmäksi perustuslaiksi.
– Siinä on kiinnitetty merkittävää huomiota niin naisten, alkuperäisväestön kuin myös sosiaalisiin oikeuksiin, kertoo Calzadilla.
Hän korostaa uuden perustuslain merkitystä muutosprosessille. Perustuslain myötä ryhdyttiin toteuttamaan esimerkiksi terveydenhuoltoa ja asumista parantavia uudistuksia.
Osallistuvan demokratian välineeksi on Venezuelaan luotu paikallisneuvostojen verkosto. Neuvostoja on jo 120 000. Neuvostojen jäsenet valitaan suurissa kansankokouksissa.
Calzadilla painottaa, että neuvostoilla on ylin päätösvalta siihen, miten valtiolta tulevia varoja käytetään. Neuvostot saattavat ottaa kantaa myös vaikkapa kouluopetuksen sisältöön.
Hän kertoo, että jos 10 % jonkin alueen asukkaista vastustaa jotakin hanketta tai lakialoitetta, on siitä järjestettävä sitova kansanäänestys. Calzadilla viittasi sosiaalifoorumin yhteydessä järjestettyyn ydinvoiman vastaiseen mielenosoitukseen. Venezuelan järjestelmässä voimayhtiöiden aikeet uusista ydinvoimaloista saataisiin kaadettua hyvin helposti!
Ilmaisunvapaudesta Venezuelassa oli Calzadillalla esittää hyvin valaiseva esimerkki. Hänellä oli mukanaan useita lehtileikkeitä venezuelalaisista lehdistä. Eräs näyttävä artikkeli oli otsikoitu: ”Heil Hugo!”.
Jutun kuvituksena oli suurikokoinen pilapiirros presidentti Hugo Chavezista sotilaspuvussa tekemässä natsitervehdystä. Samassa jutussa valitettiin paradoksaalisesti sitä, ettei Venezuelassa ole ilmaisunvapautta!!
Samanlaista sallivuutta osoitti tv-kanava RCTV:n kohtelu. Vaikka RCTV osallistui aktiivisesti laillisesti valitun presidentti Chavezin vuoden 2002 vallankaappausyrityksen tukemiseen muun muassa antamalla konkreettisia toimintaohjeita kaappaajille, sai kanava jatkaa toimintaansa vielä vuosia.
Chavez ei myöntänyt uutta toimilupaa kanavalle, kun sen vanha toimilupa umpeutui vuonna 2007. Tätä seikkaa käytettiin erittäin voimakkaasti Chavezin vastaisessa mustamaalaus- ja propagandakampanjassa. Luultavasti kuitenkaan missään muussa maassa laillisen vallan syrjäyttämiseen osallistunut viestintäväline ei olisi saanut jatkaa toimintaansa.
– Kansainvälisyys on aivan perustavaa laatua oleva asia Venezuelassa. Jos meidän vallankumouksemme onnistuu, voimme olla avuksi koko maailmalle, kaikille maailman työläisille ja työväenliikkeelle, sanoo Calzadilla.
Venezuelassa ei uskota sosialismiin vain yhdessä maassa. Calzadilla korostaa, kuinka kyseessä on prosessi joka on kansainvälinen tai sitten sitä ei ole ollenkaan.
Valmistelemme parhaillaan vallattujen tehtaiden kysymystä käsittelevää pan-amerikkalaista kongressia, johon on tulossa mukaan edustajia niin Argentiinasta kuin Kanadastakin, iloitsee Calzadilla.
Toukokuun 1. päivänä pääkaupungissa Caracasissa järjestetään valtavan suuri juhla. Calzadilla kertoo, että paikalliseen vappuohjelmaan kuuluu myös 11 kilometrin marssi hallituspalatsille.
Hän sanoo, että Venezuelassa kyseessä on nimenomaan suuri juhlapäivä, ei mielenosoituspäivä, johtuen luonnollisesti vallankumouksen myönteisestä etenemisestä.
Calzadilla naurahtaa, että hän olisi viipynyt Suomessa mielellään pidempäänkin, mutta ei halua jäädä vaille Caracasin valtavaa, upeata kansanjuhlaa.
TOMMI LIEVEMAA

torstai 19. maaliskuuta 2009



Latinalaisen Amerikan integraatio

Argentiinan presidentti Cristina Fernandez totesi maailman talouskriisistä Buenos Airesissa 30.12.2008 seuraavaa: ”Mahdollisimman suuri omavaraisuus ja kansallinen yhtenäisyys sekä pyrkimys Latinalaisen Amerikan integraatioon ovat keskeisiä keinoja, joilla Argentiina kyetään irrottamaan maailman eliittien tekemän petoksen tuhoisista seurauksista.” Sama keino pätee myös muihin Latinalaisen Amerikan maihin.

Latinalaisen Amerikan poliittinen punertuminen ja sen myötä tapahtuva irtautuminen USA:n vaikutuspiiristä 2000-luvulla johtaa maanosan yhdentymiseen. Latinalaisen Amerikan integraatio merkitsee Monroe-opin romuttamista. Alueen valtiot vapautuvat asteittain USA:n harjoittamasta taloudellisesta, poliittisesta ja sotilaallisesta holhouksesta. Ne saavuttavat vihdoinkin niille kuuluvan valtiollisen itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden.

ALBA

Joulukuussa 2004 solmitun ALBA-sopimuksen (Bolivaarinen vaihtoehtoehto Amerikan kansoille) pitkäntähtäimen päämääränä on luoda 15 vuodessa Latinalaisen Amerikan ja Karibian kansojen yhteisö, jolla on yhteinen valuutta ja parlamentti sekä yhteiset kaupan, politiikan ja talouden instituutiot. ALBAan kuuluu tällä hetkellä kuusi jäsenmaata Venezuela, Kuuba, Bolivia, Nicaragua, Dominica ja Honduras. Ecuador ja Paraguay ovat hakeutumassa sen uusiksi jäseniksi. ALBA-yhteisöllä on jäsenmaittensa lisäksi edustus mm. Argentiinassa, Brasiliassa, Chilessä, Dominikaanisessa Tasavallassa, Ecuadorissa, Guatemalassa, Kolumbiassa, Meksikossa, Panamassa, Perussa ja Uruguayssa.

ALBA-integraatiolla pyritään luomaan elinvoimainen vaihtoehto Etelä- ja Keski-Amerikan sekä Karibian kansoihin ja niiden luonnonvaroihin kohdistuvalle riistolle. Sopimuksella eliminoidaan kaupankäynnin ja verotuksen esteitä, kannustetaan keskinäisiin investointeihin sekä lisätään pankkisuhteita ja yhteistyötä matkailualalla. Se syntyi vastapainoksi USA:n poliittisille alistamispyrkimyksille ja uusliberalistiselle talouspolitiikalle Latinalaisessa Amerikassa. ALBA-valtioyhteisöstä on jalostunut neljässä vuodessa uuden poliittisen kulttuurin ja vapautuksen kansakuntien yhteisrintama läntisellä pallonpuoliskolla.

YHTEINEN ÖLJYTUOTANTO

ALBAn puitteissa Latinalaiseen Amerikkaan on perustettu OPECin kaltainen öljyalan yhteistyöorganisaatio Petroamerica. Sen alueellisia toimintahaaroja ovat Petrosur, Petrocaribe ja Petroandina. Öljytuotteiden ostajina toimivat monikansalliset öljy-yhtiöt korvataan valtion omistamilla öljy-yhtiöillä kuten Venezuelan PVDSA, Bolivian YPFB ja Brasilian Petrobras.


Petrocaribe oli alkujaan lähinnä Venezuelan öljyvarantojen pohjalle syntynyt energiayhteistyöjärjestö, jonka toiminta laajentui nopeasti muille elämänalueille. Se edistää omalta osaltaan Latinalaisen Amerikan yleisiä integraatiotavoitteita.

Petrocariben maatalousneuvosto kokoontui 12.8.2008 Kuubassa keskustelemaan organisaationsa perusasiakirjojen laatimisesta ja viimeistelemisestä. Neuvostoon kuuluvat Nicaragua, Honduras, Surinam, Saint Vincent ja Grenadiinit, Jamaika, Dominikaaninen tasavalta, Venezuela ja Kuuba.

Petrocariben keskeisenä tavoitteena on ruoka- ja energiaturvallisuuden takaaminen Karibian alueella. Tässä hyödynnetään jäsenvaltioiden välisiä ruokaturvasopimuksia ja rahastoa, jonka avulla öljytulot voidaan tarpeen vaatiessa muuttaa ravinnoksi.

RUOKAOMAVARAISUUS

Caracasissa 3.2.2009 pidetyssä ALBAn huippukokouksessa Venezuela, Nicaragua, Ecuador, Bolivia, Honduras ja Dominica päättivät perustaa yhteisen elintarviketuotantoyhtiön Karibian, Keski- ja Etelä-Amerikan ruokaomavaraisuuden takaamiseksi. Asian edistämiseksi perustettu Ruokaturvallisuussäätiö toimii ALBA-pankin alaisuudessa.

Osana ALBAn toimintaa Kuuba ja Venezuela ovat perustaneet yhteisen kalastusyhtiön. Yhtiöön sijoitettiin aluksi 500 miljoonaa dollaria. Varoilla hankittiin 10 uutta ajanmukaista kalastusalusta, minkä jälkeen yhtiön alusten yhteismäärä nousi 29 laivaan. Yhtiön toimintasuunnitelmaan sisältyy kolmen uuden sataman rakentaminen sekä vastaavasti satama-, lastaus-, laivanrakennus- ja varustamotoimintojen kehittäminen. Osakkaina uudessa yhtiössä ovat Kuubasta Pescavante ja Venezuelalasta Venezolana Agraria. Yhtiön toiminnan rahoittaa maiden muodostama yhteinen rahasto.


YHTEINEN PANKKI- JA RAHOITUSJÄRJESTELMÄ

ALBA-pankin toimenkuvana on ottaa haltuunsa Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston tehtävät Latinalaisessa Amerikassa. Viimeisessä ALBAn kokouksessa sovittiin rahaliitosta. Jäsenmaiden yhteiseksi kaupankäynnin valuutaksi otetaan SUCRE. Yhteiseen valuuttaan siirtyminen poistaisi esim. tarpeen käyttää USA:n dollaria maksuvälineenä öljykaupassa.

ETELÄ-AMERIKAN KANSOJEN LIITTO (UNASUR)

Etelä-Amerikan kansojen liitto UNASUR perustettiin 23.5.2008 Brasiliassa. Se luotiin MERCOSURin (Etelän yhteismarkkinat) ja CANin (Andien Yhteisön) pohjalle. Siihen kuuluu 12 jäsenvaltiota: Argentiina, Bolivia, Brasilia, Chile, Ecuador, Guyana, Kolumbia, Paraguay, Peru, Surinam, Uruguay ja Venezuela. Maantieteellisesti UNASUR kattaa 17,7 miljoonan km² maa-alueen, jossa elää 384 miljoonaa ihmistä. Järjestön yhtenä keskeisenä periaatteena on siihen kuuluvien kansakuntien itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden voimistaminen.

Järjestön keskushallinto sijaitsee Quitossa, Ecuadorissa. Sen toiminnan piiriin sisältyvät yhteistyö puolustuksen, energiaturvallisuuden, infrastruktuurien rakentamisen, yhteiskunnallisen kehityksen ja koulutuksen alueilla sekä jäsenmaiden erilaisuudesta johtuvien pulmien ratkaisemisessa. Yhteisen parlamentin toimipaikaksi on määritelty Cochabamba Boliviassa. UNASURin johdossa toimii Chilen presidentti Michelle Bachelet.

Venezuelan aloitteesta syntynyt Etelän Pankki perustettiin joulukuussa 2007. Sen pääkonttori sijaitsee Caracasissa. Pankin tarkoituksena on ensisijaisesti toimia jäsenmaidensa ja jatkossa UNASURin rahoituslaitoksena, joka on riippumaton ylikansallisista pankki- ja rahoitusjärjestelmistä. Sen käyttöpääoma on tässä vaiheessa kymmenen miljardia dollaria. Sen jäsenmaita ovat Argentiina, Bolivia, Brasilia, Ecuador, Kolumbia, Paraguay, Uruguay ja Venezuela. Nämä maat ovat joko kokonaan tai osittain jo luopuneet yhteistyöstä kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ja maailmanpankin (WB) kanssa. Etelän Pankin toiminta on tällä hetkellä globaalin talouskriisin vuoksi jäissä.

UNASURIN PERUSTUSLAILLINEN SOPIMUS

TAVOITEITTA (Artikla 3)

- Vahvistaa poliittista vuoropuhelua jäsenvaltioiden kesken vahvistamalla neuvotteluteitse Etelä-Amerikan integraatiota ja UNASURin osallistumista kansainvälisellä areenalla.

- Kattava ja oikeudenmukainen, inhimillinen ja yhteiskunnallinen kehitys köyhyyden kitkemiseksi ja epätasa-arvon voittamiseksi alueella.

- Luku- ja kirjoitustaidottomuuden poisto, kaikkien yhtäläinen pääsy laadukkaaseen koulutukseen, alueelliset oppiarvot ja niiden tunnustaminen.

- Energiaintegraatio: alueen luonnonvarojen kestävä ja yhtenäinen käyttö solidaarisuuden hengessä.

- Alueen infrastruktuurin kehittäminen sen kansojen hyväksi perustuen kestävään yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen kehitykseen.

- Rahoituksellinen integraatio sovellettuna jäsenvaltioiden talouteen ja rahapolitiikkaan.

- Ekosysteemin ja vesivarojen suojelu, yhteistyö ekokatastrofien ehkäisyssä sekä taistelussa ilmastomuutoksen syitä ja seurauksia vastaan.

- Yleinen pääsy sosiaaliturvan ja terveydenhuollon piiriin.
Yhteistyö maahanmuuttoasioissa ihmis- ja työoikeuksia kunnioittaen.

- Teollinen ja tuotannollinen yhteistyö, joka kohdistuu etenkin pieneen ja keskisuureen teollisuuteen, osuuskuntiin, verkostoihin ja muihin tuotanto-organisaatioihin.

- Kansalaisten osallistuminen niihin mekanismeihin, jotka ovat vuorovaikutuksessa UNASURin ja niiden erilaisten yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa, jotka ovat tekemisissä Etelä-Amerikan integraation kanssa.

- Tiedon ja kokemusten vaihto maanpuolustusta koskevissa asioissa. UNASURin puolustus- ja ulkoministerit kokoontuivat 23.6.2008 Santiago de Chilessä ja perustivat Etelä-Amerikan puolustusneuvoston. Se ei ole kuitenkaan NATO:n kaltainen sotilasliitto vaan yhteistyöfoorumi.

INTEGRAATIOKEHITYKSEN VAIKEUDET

ALBAn suurimpana vaikeutena on se, että useimmat järjestön projektit aloitettiin Venezuelan toimesta ajankohtana, jolloin öljynhinta oli huipussaan – 150 US$ barrelilta. Öljynhinnan vajoaminen 50 dollariin barrelilta maailman laajuisen talouskriisin johdosta on tuonut mukanaan vakavia rahoitusongelmia Latinalaisen Amerikan integraation toteuttamisessa. Venezuela on ALBAn tärkein rahoittajamaa.

Presidentti Hugo Chávez vahvisti julkisuudessa 15.3.2009, että maailman talouskriisi ei keskeytä kuitenkaan Venezuelan marssia kohti sosialismia, riippumattomuutta ja kansan hyvinvointia ja menestystä, vaikka kriisi koskettaakin Venezuelaa tällä hetkellä.

Brasilian väkirikas suurtalous on osoittautunut Latinalaisen Amerikan integraation kannalta hieman hankalaksi tapaukseksi presidentti Luiz Inacio da Silvan poukkoilevan politiikan vuoksi. Toisaalta Lula laukoo, että ”talous tarvitsee luottoja, mutta meidän täytyy luoda perustavanlaatuisesti uudenlainen koko maailman kattava luototusjärjestelmä". Hän rohkenee myös toivoa maailman kehitysmaiden kansallistavan pankkejaan. Toisaalta saman miehen johtama hallitus syytää julkisia varoja omassa maassaan monikansalliselle selluteollisuudelle ja biopolttoainetta tuottaville suurtiloille sekä hidastelee maareformin kanssa. Brasilian maareformi on pahasti keskeneräinen. Suurmaanomistajat 1 % maanomistajista omistaa yli 60 % viljelysmaasta.

VENCERÉMOS

Vuonna 1988 yhdysvaltalainen Latinalaisen Amerikan kurinpidollisiin asioihin erikoistunut IAD-järjestö (Inter-American Dialogue) varoitteli raportissaan, että Latinalaista Amerikkaa kohtaavista uhkista suurin oli se, jos kansa ja armeija yhdistyvät jossain mantereen maassa puolustamaan omia kansallisia etujaan. USA:n kannalta näin on tapahtunut jo liian useassa maassa.

Minä uskon, jos me kaikki Latinalaisen Amerikan kansat yhdistymme, historian kirjat tulevat muuttumaan. USA:n edustaman hirveän asemahdin on keskusteltava silloin meidän kanssamme. Sen täytyy ratkaista ongelmansa humanistisesti ja oikeudenmukaisesti. Sen on otettava huomioon meidät tasavertaisina neuvottelukumppaneina. Ei siten kun he toimivat tällä hetkellä, jolloin me olemme vain halvan työvoiman lähde. Me olemme se kansa, jonka raaka-aineet ostetaan ensin halvalla ja jotka myydään sitten jalostettuina sille kalliilla hinnalla takaisin. Ecuador, Peru, Bolivia ja Chile ovat kaikki pieniä valtioita - hirvittävän köyhiä valtioita. Niillä ei ole teknologiaa. Ne ovat kaikki alikehittyneitä. Mutta jos jonakin päivänä me kaikki yhdistymme, meistä tulee vahvoja. Meistä ei tule siinä mielessä vahvoja, että me voisimme valloittaa toisia valtioita, vaan siinä mielessä, että me teemme työtä rauhan ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja demokratian puolesta. Me teemme työtä siksi, että jokaisella olisi mahdollisuus olla ihminen. Se on meidän päämäärämme!
(Ecuadorin ilmavoimien kenraali Frank Vargas Pazzosin haastattelu, ML Quito 1989)

Bolivaarinen vallankumous käynnisti uuden vaiheen Latinalaisen Amerikan integraatiossa. Se on jatkoa Kuuban vallankumoukselle.

Matti Laitinen

Lähteet: South American Union of Nations constitutive treaty Brasil 23.5.2008; Wikipedia; Venezuelanalysis.com; Kominform; CIP Americas Program; TA/Esa Tulkki; Latinalaisen Amerikan solidaarisuusverkosto / maattomienliike.wordpress.com; TKS 1989 Matti Laitinen sekä ML:n omat artikkelit.