keskiviikko 14. joulukuuta 2016


SADAN BOLIVARIN SETELIT POISTETTIIN KIERROSTA VENEZUELASSA

Venezuelan presidentti Nicolas Maduro ilmoitti 11.12.2016 hallituksensa poistavan kierrosta maan nimellisarvoltaan suurimmat – 100 bolivarin – setelit tukahduttaakseen Kolumbian suunnasta tapahtuvan valuuttakeinottelun. Sadan bolivarin seteli on tästä lähtien arvoton ja sen käyttö on mitätöity Venezuelan bolivaarisessa tasavallassa. Kansalaisilla on 10 päivää aikaa vaihtaa sadan bolivarin setelinsä maan keskuspankissa. Satanen korvataan nimellisarvoltaan suuremmalla setelillä ja kolikoilla 15.12.2016 alkaen.

 Tämä toimenpide on osa hallituksen ponnistuksista Venezuelan valuutan ulkoisen arvon alentumisen pysäyttämiseksi. Kotimaan valuutan arvon alentuminen nostaa ulkomailta tuotujen tavaroiden hintoja. Bolivarin arvo putosi viime marraskuussa 55 % mustassa pörssissä

Presidentti Maduro on syyttänyt kolumbialaisia rikollisryhmiä siitä, että nämä ovat saattaneet Venezuelan inflaatiokierteeseen kuljettaessaan laittomasti maahan rajan yli valtavia määriä 100 bolivarin seteleitä. Hänen mukaansa Kolumbiasta johdetun kansainvälisen mafian hallussa on osana käytävää taloussotaa yli 300 miljardia bolivaria.

Vuonna 2000 Venezuela ja Kolumbia sopivat keskenään, että bolivareja voidaan vaihtaa suoraan Kolumbian pesoihin ilman sovittelua dollarin kanssa. Vuodesta 2013 lähtien, kun bolivar alkoi menettää arvoaan, kolumbialaisesta rajakaupungista Cucutasta tuli laittoman valuutanvaihdon solmukohta. Rajakaupungissa sadan bolivarin setelistä maksettiin katukaupassa 245 pesoa, vaikka Kolumbian keskuspankin virallisen vaihtokurssin mukaan 100 bolivarista sai 30 000 pesoa. (1 VEF = 505,7 COF 13.12.2016)

Cucutassa huokealla kurssilla ostetut bolivarit vaihdettiin sen jälkeen korkeammalla kurssilla maan keskuspankissa pesoihin ja niillä ostettiin dollareita. Tästä on kertynyt mafialle valtavia tuottoja. Keinotteludollarit siirtyivät takaisin Venezuelaan, jossa ne vaihdettiin bolivareiksi mustassa pörssissä huimalla kurssilla. Keinotteluvoitoista osa salakuljetettiin takaisin Kolumbiaan ja osalla ostettiin valtion tukemia venezuelalaisia tuotteita, jotka taas myytiin hyvällä voitolla rajan toisella puolella.

Järjestäytyneen valuuttakeinottelun kitkemiseksi Venezuela sulkee sen ja Kolumbian välisen rajan. Presidentti Maduro on kehottanut puolustusministeri Padrino Lopezia ja sisäministeri Nestor Reverolia sulkemaan Venezuelan rajat maalla, merellä ja ilmassa, jotta vaihdetut 100 bolivarin setelit pysyvät Kolumbiassa. Tiedusteluraportin mukaan valuuttakeinottelijat pyrkivät Cucutassa jo eroon 100 bolivarin seteleistä. Niitä myydään alennettuun 70 bolivarin hintaan.

Lähde: Lucas Koerner 12.2.2016 venezuelanalysis.com
Suomennos: Matti Laitinen

keskiviikko 24. elokuuta 2016


VENEZUELASSA EI NÄÄNNYTÄ NÄLKÄÄN

Kansainvälisissä tiedotusvälineissä on mekastettu viime vuosina Venezuelan bolivaarisessa tasavallassa vallitsevasta lääkkeiden sekä elin- ja saniteettitarvikkeiden pulasta. Toki vessapaperia ja terveyssiteitä on saanut koko ajan yksityiskaupoista mutta kiskurihintaan. Valtio on kyennyt kuitenkin mustasta pörssistä huolimatta takaamaan pienituloisille kansalaisille kohtuuhintaan oman jakeluketjunsa kautta jokapäiväisen leivän ja henkilökohtaisen hygienian ylläpitämiseen tarvittavat perustuotteet. Tästäkin huolimatta Helsingin Sanomissa ja YLE:n kanavilla maan vasemmistolaista hallitusta on luonnehdittu julkisesti koko sen eliniän ajan saamattomaksi ja kelvottomaksi kansan nälkävyön kiristäjäksi. Yhdysvaltalaisen Food First –järjestön (The Institute for Food and Development Policy) työntekijöiden Christina Schiavonin ja William Camacaron paikan päällä tekemän selvityksen mukaan Venezuelassa ei ole yleistä ruokapulaa, vaan ruokaa on runsaasti, mutta ongelman ytimenä on sen jakelu kansalaisille. Todellinen syy Venezuelan bolivaarisen tasavallan mustamaalaamiseen ja sen yhteiskunnallisten saavutusten mitätöimiseen on sen valitsema vaihtoehtoinen yhteiskunnallinen tie – 21. vuosisadan sosialismi. Kansainvälinen kapitalismi ei siedä oman tiensä kulkijoita.

Venezuelalaisen historioitsijan ja kirjailijan Luis Britto Garcian mukaan bolivaarisen Venezuelan talouteen kohdistuu harkittua taloudellista sabotaasia. Hänen mielestään tätä sotaa ei voiteta teeskentelemällä, ettei sitä ole olemassakaan. ”Jopa vahvin talous ei kykene vastustamaan organisoitua ja tutkimatonta ryöstelyä. Kansallinen tilastolaitos tiedottaa, että 14 viimeisen vuoden aikana 62,5 % julkisista varoista on käytetty sosiaalisiin tarkoituksiin.” (LBC 23.9.2013)

TAISTELU WC-PAPERISTA

Venezuelan bolivaarinen hallitus määräsi syyskuussa 2013 vallattavaksi maan suurimman vessapaperitehtaan Man P.A. -yhtiön, koska tehtaan ylihinnoittelu loukkasi kuluttajien oikeuksia. Kansallinen oikeudenmukaisen kustannusten ja hintojen valvontatoimisto (Sundecop) tarkasti tehtaan tuotteiden tuotantoprosessin sekä niiden jakelun ja myynnin. Se asetti uudet hinnat ja laatuvaatimukset toalettipaperille.

Työläiset ottivat haltuunsa heinäkuussa 2016 Kimberly-Clarkin kuukautissuojatehtaan. Texasilainen tuotantolaitos lopetti toimintansa varoittamatta viime heinäkuussa. Tehtaan noin 1 000 työntelijää jäi työttömiksi. Valtio kansallisti tehtaan ja luovutti sen uudelleen käynnistämiseen varoja 22 miljoonaa dollaria. Industry Gran Cacique Maracay on tuottanut uuden omistajansa palveluksessa jo yli kaksi miljoonaa terveyssidettä. Tehtaassa on myös neljä uutta tuotantolinjaa, joilla valmistetaan vessapaperia. Tehtaan tuotannolla kyetään kattamaan 20 % maan vaippojen, kuukautissuojien ja vessapaperin tarpeesta. Tuotanto toimitetaan kohtuuhintaan kansalaisten koteihin paikallisten jakelu- ja tuotantokomiteoiden (CLAP) kautta.

Venezuelassa toimiville kaikille saniteettialan toimijoille ei ole tärkeintä kansalaisten paikkojen puhtaina pysyminen. Heille tärkeintä ovat halpa työvoima ja mehevä liikevoitto.

ÖLJY TALOUDEN PERUSTANA

Venezuelan talous on pyörinyt lähes 100 vuoden ajan öljyn ympärillä, joka on vastannut valtaosasta maan ulkomaan tuloista. Öljytuloilla katetaan 95 % kansallisesta budjetista. 1930-luvulta alkaen suuntautuminen öljyteollisuuden pariin on merkinnyt vastaavasti kaikkoamista maatalouden parista. Sekä valtiollinen että yksityinen pääoma vetäytyivät maaseudulta, jonka seurauksena talonpojat ja maataloustyöläiset eivät kyenneet enää elättämään itseään. Venezuela on nykyisin yksi urbanisoituneimmista maista Latinalaisessa Amerikassa. Sen väestöstä asuu 90 % kaupungeissa. Siitä tuli ensimmäinen valtio maanosassaan, joka toi pääosan elintarvikkeistaan ulkomailta, koska öljydollareilla ostettu ravinto oli halvempaa kuin itse tuotettu. Edellisen johdosta maahan kehittyi vahva kansallisten ja kansainvälisten monialayritysten hallitsema elintarvikkeiden tuonnin ja niiden jakelun keskittymä.

Öljyn hinta laski kesällä 2014 110 dollaria barrelilta vuoden 2015 alussa 50 dollariin Saudi-Arabian ja sen naapurivaltioiden alkaessa myydä öljyään polkuhintaan.  Raakaöljyn maailmanmarkkinahinnan romahduttaminen kohdistui tuhoisasti etenkin sellaisen suuren öljyntuottajamaan kansantalouteen, joka satsasi tulojaan kansalaistensa sosiaalihuoltoon, terveydenhoitoon, koulutukseen ja asuntorakentamiseen.

Venezuelan kriisissä on kysymys ruokapulan sijasta taistelusta yhteiskunnallisesta vallasta ja maan luonnonvarojen hallinnasta. Kannattaa pohtia, kuka hyötyy vallanvaihdosta, kenellä on tilaisuus toteuttaa se ja millä keinolla vallankaappausyritys toteutetaan? Öljyn hinnan ollessa alhainen hallituksen taloudellinen ja yhteiskunnallinen valta kapenee.

BOLIVAARISET MAAREFORMIT

Vuoden 2001 maareformissa valtion omistamaa maata luovutettiin talonpojille ja maatalousosuuskunnille. Kansallisen maainstituutin (INTI) tehtävänä on valvoa maanjakoa ja sen käyttöä. Kansallinen maatalouden kehittämisinstituutin (INDER) vastuualueena on tekniikkaan ja infrastruktuurin liittyvä apu. Venezuelan maatalousyhdistys (CVA) vastasi maataloustuotteiden markkinoinnista.

Vuonna 2003 Venezuelan hallitus kiihdytti maareformiprosessia käynnistämällä Ezequiel Zamora –suunnitelman. Ohjelman tavoitteena oli tukea kestävään kehitykseen perustuvaa maataloutta. Maanjaon periaatteina olivat tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus. Se kohdistettiin pienviljelijöille ja keskisuurille maataloustuottajille. Suunnitelma oli hallituksen avain maan ruokaomavaraisuuden saavuttamiselle, taloudelliselle itsenäisyydelle ja tuontitavaroista riippumattomuudelle. Hankkeen aikana v. 2003–04 jaettiin 1,5 miljoonaa hehtaaria maata 130 000 pientilallisten ja maattomien perheiden sekä osuustoimintatilojen käyttöön. Toimenpiteestä lasketaan hyötyneen yhteensä n. 650 000 kansalaista. Vuoden 2004 loppuun mennessä valtion maata oli jaettu jo yhteensä 2,2 miljoonaa hehtaaria. Perhekohtainen tilakoko asettui keskiarvoon 11,5 ha.

Vuoden 2005 maareformi nimettiin Mission Zamoraksi. Laki määritteli maatilojen maksimikooksi 5 000 ha, viljelemätön maa pantiin verolle, sekä suurtiloilta pakkolunastettiin viljelemätöntä maata ja joutomaata pantiin uudelleenjaettavaksi. Pakkolunastukset korvattiin käypään markkinahintaan. Kansallinen maainstituutti myönsi kaikille halukkaille 18–25-vuotiaille venezuelalaisille väliaikaisen käyttöoikeuden omaan maapalstaan. Maanluovutus vahvistettiin lahjoituskirjalla (carta agraria), josta ilmeni uuden tilallisen maantarve sekä myös hänen motivaationsa työskennellä omalla maallaan. Tavoitteeksi otettiin kahden miljoonan lisähehtaariin jakaminen, joista yksityisiä maita oli 1,5 miljoonaa hehtaaria. Hallitus nimitti väliintulotoimikunnan tarkastamaan, että luovutetut maat ovat todella tuotannossa ja että ne ovat laillisesti hankittuja. Viljelijä sai laillisen omistusoikeuden hänelle luovutettuun maahan vasta kolmen tuotantovuoden jälkeen. Hänellä ei ole kuitenkaan tämän jälkeenkään oikeutta myydä maataan.

LÄÄKKEET JA ELINTARVIKKEET OVAT KESKITTYNEET HARVOJEN KÄSIIN

Venezuelan elintarvikkeiden ja lääkkeiden kauppa on tällä hetkellä 20 yhtiön valvonnassa. Esimerkiksi Polar-yhtiö on vastuussa Venezuelan maatalousministeriön mukaan kahdeksasta kohteesta maan perusruokakorissa. Yhtiön osuus arepa-leivissä käytettävien esikypsytettyjen maissijauhojen myynnistä on 62 %. Sitä, mitä kaivataan supermarkettien hyllyiltä, ovat erityisen keskeisiä kohteita, kun taas muuta tavaraa on saatavilla runsaasti. Maidosta on puutetta, kun taas meijerituotteita kuten jogurttia ja juustoja on tarjolla riittävästi. Jokapäiväisiin arepoihin tarvittavasta maissijauhosta on puutetta, kun vastaavasti puuroihin käytettävää maissijauhoa löytyy kauppojen hyllyiltä. Kahvin saanti on tiukalla, mutta kaakaota ja teetä on tarjolla kaikille. Valmista kahvia on pulasta huolimatta myynnissä jokaisen kadun kulmassa ja kahviloissa. Katukaupassa on myös tarjolla arepoita.

VALLITSEEKO VENEZUELASSA NÄLÄNHÄTÄ?

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO) totesi v. 2015 Venezuelan hävittäneen yhteiskunnastaan lähes täysin nälän näkemisen. Samaan aikaan maa oli kansainvälisten delegaatioiden ja vaihtoehtoisten tiedotusvälineiden kohteena sen ruokaomavaisuuskokeilun vuoksi, joka käsitti maareformin, ravinnon jakeluohjelman ja kansalaisten suoran osallistumisen ravinnontuotantojärjestelmään.

Valtion ruokajakeluketjun kautta kansalaiset voivat hankkia kohtuuhintaisia elintarvikkeita. Valtion ruokakauppaketjuilla MERCAL:illa (päivittäistavara) ja PDVAL:illa (maito- ja lihatuotteet) oli v. 2015 myymälöitä 20 osavaltiossa. Niissä työskenteli 85 000 ihmistä. Myyntipisteitä kertyi yli 20 000. Niiden osuus maan elintarvikejakelusta oli 40 %. Valtion kaupoista voi ostaa elintarvikkeita puolet halvemmalla kuin yksityiskaupoista. Ne takaavat, että kaikki kansalaiset saavat ruokaa. Kauppaketjut hankkivat peruselintarvikkeita paikallisilta maatiloilta ja osuuskunnilta.

Venezuelassa vahvistettiin osuuskuntalaki v. 2001. Osuuskunnat toimivat v. 2006 neljällä pääsektorilla: 1) kaupat, hotellit ja ravintolat (31 %), 2) kuljetus, varastointi ja viestintä (29 %), 3) maatalous, metsästys ja kalastus (18 %) ja 4) tehdasteollisuus (8,3 %). Valtaosa osuuskunnista oli henkilökunniltaan pieniä yrityksiä.

Vuonna 2013 maassa oli rekisteröity yhteensä 306 000 laillista osuuskuntaa. Kansallinen osuuskuntatoimisto (SUNACOOP) hallinnoi niiden perustamista ja rahoitusta. Osuuskunnissa työskenteli kaksi miljoonaa työntekijää. Heistä 200 000 henkilöä osallistui päätöksentekoon työpaikallaan. Osa osuuskunnista oli yhteiskunnan ja työntekijöiden yhteisomistuksessa. Osuuskunnat koetaan Venezuelassa tärkeänä vaihtoehtona kapitalistisille yksityisomistukseen perustuville yrityksille.

Christina Schiavonin ja William Camacaron arvion mukaan Venezuelassa ei ole puutetta elintarvikkeista ja muista päivittäin tarvittavista perustuotteista, joten maassa ei vallitse myöskään nälänhätä. Venezuelalaiset kuluttivat v. 2015 lopulla tilastojen mukaan ravintoa päivittäin keskimäärin 3 092 kcal, joka on reilusti yli FAO: suosituksen 2 720 kcal/päivä. Heidän mukaansa Venezuela on laajasti omavarainen hedelmien, vihannesten ja juureksien suhteen, joita tuotetaan pienillä ja keskisuurilla maatiloilla. Näiden tuotteiden myynti tapahtuu hajautettujen verkostojen kautta katukaupassa kautta maan. Kasvava kysyntä yhdessä inflaation ja keinottelun kanssa nostavat elintarvikkeiden hintatasoa kaupoissa ja katukaupassa. Tästä kärsivät kaikki venezuelalaiset.

MIKSI JOISTAIN TUOTTEISTA ON PULAA?

Jakeluyhtiöiden kaksi pääargumenttia päivittäistavaroiden puutteeseen ovat:

1)      Hallituksen sääntelemät hinnat tuotteiden saannin varmistamiseksi ovat liian alhaiset ja muodostavat näin esteen niiden jakelulle.

2)      Öljyn hinnan romahtamisen vuoksi riittämättömiä dollareita saa vain välttämättömien perusmateriaalien tuontia varten.
Venezuelalainen ekonomisti ja Simon Bolivarin yliopiston professori Pasqualina Curcio testasi nämä väitteet tutkimalla maan nykyistä taloudellista tilannetta. Hänen mukaansa useita hyllyiltä puuttuvia tuotteita ei ole säännöstelty v. 2010 alkaen. Säännösteltyjen tuotteiden kohdalla useiden niiden hintoja on nostettu hallituksen toimesta useasti kauppiaiden kannustamiseksi, mutta tämä ei ole johtanut niiden saatavuuden kasvuun. Elintarvikepula alkoi vasta v. 2013 eli jo ennen öljyn hinnan romahtamista.  Kerran jopa öljyn hinnan pudotessa ja dollarien saannin vähetessä hallitus ensisijaisti dollarien käytön elintarvikkeiden tuontiin. Venezuelan suurimmat elintarvikeyhtiöt ovat pysyneet vakaina. Ne ovat jopa laajentuneet. Professori Curcio havaitsi jopa vastaavuuksia elintarvikepulan jäytävyyden ja poliittisesti tärkeiden tapahtumien kuten vaalien kanssa.

Voisiko olla niin, että pulat olisivatkin tehtailtuja? Useat ruokaomavaraisuusaktivistit näkevät, ettei ole mikään sattuma, että maan suurin ruokajätti Empresas Polar SA on itse vastuussa hyllyjensä tyhjistä paikoista. Yhtiön menestystuotteita ovat mm. Polar-oluet, virvoitusjuomat, maissijauhot,  pastat, ketsuppi, majoneesi ja saippua. Sen toimitusjohtaja on tunnettu oikeisto-opposition edustaja Lorenzo Mendoza.

KUINKA BOLIVAARINEN HALLITUS TURVAA KANSAN HYVINVOINNIN?

Venezuelan hallitus ja sitä tukevat kansalaisyhteisöt (yhteisöneuvostot ja kommuunit)  ottavat nykyisen poliittisen tilanteen vakavasti. Venezuelaan on perustettu viime kuukausien aikana maankattavasti  CLAP-komiteoita. Ne ovat paikallisia jakelu- ja tuotantokomiteoita, jotka toimittavat peruselintarvikkeita koteihin kohtuuhintaan. Ne toimivat yhteistyössä ruohonjuuritason organisaatioiden ja hallituksen kanssa luodakseen vaihtoehtoisen elintarvikkeiden jakelujärjestelmän maan 24 osavaltioon. Niiden toiminnalla on kaksi tarkoitusta. Ensinnäkin ne taistelevat keinottelua ja elintarvikepulia vastaan toimittamalla elintarvikkeita suoraan ilman välikäsiä kansalaisille. Toiseksi hallitus hankkii tuotteita suoraan sekä yksityis- että valtionyrityksistä, jotka CLAP-komiteat jakavat talo talolta yhteisön väestölaskennan perustalta.

Hanke näyttää Christina Schiavonin ja William Camacaron mielestä väliaikaiselta hätäratkaisulta ns. elintarvikepulaan. Se auttaa haavoittumisaltteinta viidesosaa kansasta. Pitemmällä aikavälillä CLAP-toiminta  johtaa paikalliseen elintarviketuotantoon ja –jalostukseen. Samanaikaisesti tähtäimessä on myös kaupunkialueiden maatalouden kehittäminen Urbaanimaatalouden ministeriön tukemana. Parhaillaan on meneillään 100-päiväinen istutuskampanja, johon liittyy 29 000 tuotantopalstan perustaminen ympäri maata tuottamaan paikallisesti tuoretuotteita kuten kananmunia, kalaa ja eläinproteiineja. Näitä pyrkimyksiä täydennetään lisäksi maaseudun uudistetulla tuotannolla.

BOLIVAARISEN VENEZUELAN TULEVAISUUS ON YHTEISÖNEUVOSTOISSA

Vuonna 2006 Venezuelan vallankumousprosessia aikaisemmin menestyksellä puolustaneet bolivaariset piirit korvattiin 16 000 yhteisöneuvostolla. Yhteisöneuvostot ovat bolivaarisen sosialismin vallan- ja vastuunjaon perusyksikköjä. Ne ovat 150–400 perheen muodostamia paikallisneuvostoja. Ne vastaavat asuinalueensa kehityshankkeista. Valtion rahoittamat projektit kohdistuvat kunnallistekniikkaan, maatalouteen, asumiseen, koulutukseen, terveydenhoitoon, kulttuuriin, urheiluun ja sosiaalisiin ongelmiin.

Vuonna 2014 Venezuelassa oli yli 40 000 rekisteröityä yhteisöneuvostoa. Maassa toimi lisäksi yhteisöneuvostojen yhteistyöeliminä 778 virallistettua alueellista kommuunia. Niiden jäsenet valittiin paikallisista yhteisöneuvostoista. Niiden toimialueeseen kuuluivat laajempien projektien rahoitus ja niistä vastaaminen. Ne voivat esittää ehdokkaita osavaltion hallintoon, sosiaalisiin ohjelmiin ja liittovaltion virastoihin. Kommuunit perustettiin presidentti Nicolas Maduron toimesta. Niiden pitäisi kattaa v. 2019 68 % maan väestöstä. Ne ovat bolivaarisen sosialismin peruspilareita etenkin maaseudulla. Tavoitteena on vuorovaikutukseen perustuvan yhteistyön saavuttaminen kommuunien puheenjohtajien ja paikallishallinnon, valtion ja kansallisen hallituksen kanssa.

VALLANKUMOUS ON VIETÄVÄ LOPPUUN

Presidentti Hugo Chávez siteerasi usein Rosa Luxemburgin ajatuksia. Tämä ilmaisi kirjassaan ”Reformismi vai vallankumous?” mm. seuraavia viisaita mietteitä:

”Niin kauan kuin on ollut olemassa luokkayhteiskuntia ja luokkataistelu on ollut niiden historian olennaisin sisältö, niin kauan on poliittisen vallan valtaaminen ollut kaikkien nousevien luokkien päämäärä ja samalla myös kunkin historiallisen vaiheen lähtökohta ja päätepiste.”

Siksi se, joka puhuu laillisen uudistuksen puolesta poliittisen vallan valtaamisen ja järjestelmän kumoamisen sijasta ja vastakohtana, ei itse asiassa valitse rauhallista, varmaa, hitaampaa tietä samaan päämäärään, vaan sen sijaan toisen päämäärän, nimittäin uuden yhteiskuntajärjestyksen sijasta pelkästään epäolennaisia muutoksia vanhassa.”

Matti Laitinen

Lähteet: Special report: Hunger in Venezuela? A look beyond the spin: Christina Schiavoni ja William Camacaro, Venzuelanalysis 14.7.2016; Matti Laitisen omat Venezuela-artikkelit v. 2001–2016; Ewan Robertson 23.9.2013, Lucas Koerner 10.8.2016, Venezuealanalysis.


 

tiistai 7. kesäkuuta 2016


IHMEELLISET IHMISOIKEUSJURISTIT

Helsingin Sanomat on ylimielisyydessään ja tekopyhyydessään voittamaton uutisoidessaan Venezuelan bolivaarisen tasavallan asioista. Tässä järkähtämättömässä linjassa ei ole tapahtunut mitään olennaisia muutoksia niin kauan, kuin vasemmisto on ollut maassa vallassa. Sitoutumaton, Yhdysvaltojen johtaman sotilasliitto Naton suomalainen pää-äänenkannattaja julkaisi 27.5.2016 Venezuelasta jutun ”Venezuela kaipaa suuria ratkaisuja.” Hesari oli törkyilyssä huolissaan bolivaarisen Venezuelan ihmisoikeuksista.

VAPAUTTA JA DEMOKRATIAA KAPITALISMIN HENGESSÄ

Toimittaja Anne Salomäen artikkelissa kerrottiin kahdesta maanpaossa olevasta venezuelalaisesta ihmisoikeusjuristista Tamara Sujústa ja Enrique ter Horstista. Pariskunta asuu nykyisin Prahassa. Sujú esittäytyi useiden venezuelalaisten poliittisten vankien asianajajaksi ja yhdeksi kansalaisjärjestö Foro Penal Venezolanon (Venezuelan rikosfoorumi) perustajaksi. Hän johtaa nykyisin Prahassa toimivaa Casla-instituuttia, joka tutkii ja analysoi Latinalaisen Amerikan mm. alueen politiikkaa, diplomatiaa, mediaa ja ihmisoikeuksia. Ter Horstilla on takanaan diplomaatti- ja YK-tausta. Hän on toiminut mm. YK:n rauhanoperaatioiden päällikkönä El Salvadorissa ja Haitissa. Kumpikaan operaatio ei ollut menestystarina. Ihmisoikeusjuristit ovat jokseenkin poikkeuksellinen pakolaispariskunta.

Sitoutumaton kansalaisjärjestö Foro Penal Venezolano sai 17.7.2015 Yhdysvaltojen hallitukselta palkinnon ansioistaan venezuelalaisten poliittisten vankien asioiden ajajana ja maassa tapahtuneiden ihmisoikeusrikkomusten paljastamisesta. USA:n palkitsemat ihmisoikeusjärjestöt ovat osoittautuneet ajan saatossa olevansa paremminkin omistusoikeusjärjestöjä, jotka ajavat vapauden ja demokratian nimissä kansainvälisten suuryhtiöiden taloudellisia ja poliittisia intressejä.

VENEZUELAN VANHIN IHMISOIKEUSJÄRJESTÖ FUNDLATIN AJATTELEE TOISIN

Vuonna 1968 perustetun Venezuelan vanhimman ihmisoikeusjärjestön Fundlatin (Latinalaisen Amerikan ihmisoikeuksien ja sosiaalisen kehityksen säätiö) puheenjohtaja sisar Eugenia Russian mukaan Venezuela on valtio, jossa kunnioitetaan ihmisoikeuksia. Kuinka venezuelalainen ihmisoikeusaktivisti uskaltaa kyseenalaistaa suuren ja mahtailevan USA:n totuudet?

Me olemme kohdanneet myös ihmisoikeusjärjestöjä, jotka ovat saaneet taloudellista apua ylikansallisilta yhtiöiltä ja Yhdysvalloista. Nämä kansalaisjärjestöt haluavat horjuttaa niitä yhteiskuntamalleja, jotka eivät edusta heidän omaansa. USA, joka on itse ihmisoikeuksien pahin loukkaaja, ei ole itse koskaan vahvistanut kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, haluaa kuitenkin kaikkien muiden maiden noudattavan niitä. USA on niiden kansalaisjärjestöjen päärahoittaja, jotka tahtovat horjuttaa muiden maiden yhteiskuntia, etenkin niiden maiden, jotka aikovat rakentaa toisenlaista maailmaa, joka ei perustu yksinomaan äiti-maan kaupallistamiseen. Tällaisia valtiosta riippumattomia kansalaisjärjestöjä luodaan jatkuvasti, jotta voidaan hyökätä Venezuelaa ja Latinalaisen Amerikan vasemmistolaisia valtioita vastaan sekä syyttää näitä OAS:ssa ja YK:ssa ihmisoikeuksien polkemisesta. Näissä järjestöissä ihmisoikeuksien rikkojilla kuten USA:lla on paljon painoarvoa.” 

IHMISOIKEUSJURISTI ON HUOLISSAAN

Ter Horst purkaa huoliaan: ”On aina helpompi ehkäistä vahingot ennalta kuin alkaa yrittää selvittää asioita aseellisen sisäisen konfliktin jälkeen.” Prahassa asuvat ihmisoikeusjuristit kiirehtivät kansanäänestyksen järjestämistä presidentti Maduron viralta saamiseksi.  Aikaa ei ole ter Horstin mukaan tuhlattavaksi, koska hänen mukaansa Venezuela on anarkismin partaalla. ”Ryöstöjä on koko ajan enemmän, ja eri puolilla maata on mielenosoituksia joka päivä.”

Venezuelan oikeisto-oppositio on kerännyt 1,8 miljoonaa allekirjoitusta kansanäänestyksen toteuttamiseksi. On kovin erikoista, että ihmisoikeusjuristit eivät mainitse sanallakaan siitä, että kerätyistä nimistä oli n. 190 000 väestörekisterin mukaan haudan takaa kirjoitettuja. Jos nimiä ei olisi tarkastettu, kuolleetkin olisivat saaneet äänioikeuden. Kuinka kuolleiden nimien väärentäminen sopii maan perustuslain henkeen tai palvelee ihmisoikeuksia? Ihmisoikeusjuristien mukaan nimien yksityiskohtainen tarkastaminen toimii kuitenkin lähinnä pelotteena, joka vaikeuttaa nimien keruuta. Ihmisoikeusjuristit puhuvat myös väkivallan ja ryöstöjen lisääntymisestä entisessä kotimaassaan, mutta eivät mainitse sanallakaan hallituksen toimista rikollisuuden hillitsemiseksi.

VASTUULLINEN HALLITUS HALUAA TURVATA YHTEISKUNTARAUHAN

Venezuelan bolivaarisen tasavallan hallitus julisti 16.5.2016 maahan hätätilan voidakseen vakauttaa maansa ja estää sitä uhkaava ulkoinen interventio ja sisäinen vallankaappaus.  Hätätilaohjelman keskeisenä sisältönä ovat päivittäistavaroiden myynnin ja saannin turvaaminen Venezuelassa, maan sisäiset turvallisuustoimet järjestyksen ylläpitämiseksi ja epävakauden torjumiseksi, aseiden kannon kieltäminen väliaikaisesti julkisilla paikoilla (rikollisuuden suitseminen), julkisen sektorin antama tuki yksityissektorille markkinoinnissa, tavaroiden jakeluketjussa sekä hamstrauksen, kiskurihintojen, salakuljetuksen ja talousrikosten torjunta. Lisäksi Kansallinen bolivaarinen armeija takaa ravinnon ja perustarvikkeiden perillemenon asianmukaisesti väestölle. Käsittääkseni bolivaarisen hallituksen toimet eivät ole ihmisoikeuksia loukkaavia, vaan niiden toteutumista takaavia.

KUINKA MAAN PRESIDENTIN PÄTEVYYDEN MITÄTÖIMINEN LIITTYY IHMISOIKEUKSIIN?

Ihmisoikeusjuristi Tamara Sujú mitätöi presidentti Maduron pätevyyden: ”Maa oli jo kriisissä, kun Chávez kuoli. Maduro on kouluttamaton ja kykenemätön johtamaan maata, mutta suhtautuu valtansa säilyttämiseen pakkomielteisesti. Se on johtanut Venezuelan tämän päivän tilanteeseen.”

Käsittääkseni öljyn maailmanmarkkinahinnan tietoinen romahduttaminen, joka johti Venezuelan taloudellisiin vaikeuksiin, ei ollut bolivaarisen vallankumouksen syy, vaan seurausta sen olemassaolosta.

Katselin 17.5.2016 TeleSurin suoraa lähetystä, jossa demokraattisesti vaaleissa v. 2013 valittu presidentti Maduro selvitti maansa vaikeaa taloudellista tilannetta ja teki johtopäätöksiä sekä ehdotti rakentavia ratkaisuja Venezuelan ongelmien voittamiseksi. Havaitsin hänen hahmottavan maansa kokonaistilanteen varsin hyvin ja olevan myös sivistynyt ja oikeudenmukainen ihminen. Presidentin vaimo Cilia Flores on juristi kuten Tamara Sujúkin. Hän tuntee perusteellisesti Venezuelan perustuslain, missä säädetään tarkasti maan presidentin toimenkuvasta, vaaleista ja virka-ajasta. Minusta Venezuelan kansan kannalta on suorastaan onni, että heidän presidenttinsä ei ole suorittanut loppututkintoa missään kansainvälisessä marionetti-instituutissa. Ihmisen koulutus on vain yksi ulottuvuus hänen elämässään, joka ei kerro kaikkea hänen sivistystasostaan, sosiaalisista taidoistaan ja ammatillisesta osaamisestaan.  

OIKEISTO EI OLE HUOLESTUNUT VALLANKUMOUKSEN KANNATTAJIEN IHMISOIKEUKSISTA

Venezuelan bolivaarista hallitusta vastustavat ihmisoikeusjuristit väittävät Venezuelassa olevan poliittisia vankeja, joita vieläpä kidutetaan. Tämä väite tuntuu varsin merkilliseltä, koska esim. kevään 2002 vallankaappausyrityksen jälkeen presidentti Chávez armahti ne laittomuuksiin osallistujat, jotka eivät olleet syyllistyneet rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Venezuelan nykyisen oikeisto-opposition johdossa on edelleen samoja henkilöitä, jotka olivat v. 2002 vallankaappaushankkeen takana. He eivät istu suinkaan vankilassa.

Venezuelan oikeisto-oppositio ei piittaa bolivaarisen vallankumouksen kannattajien ihmisoikeuksista. Vuoden 2014 jälkeen maassa on murhattu jo 12 chavistaa. Nämä ovat olleet armeijan upseereita, kaupunkien pormestareita ja hallitusvastuussa olevan PSUV:in kaadereita.

Venezuelan v. 1999 perustuslain 2. artiklan mukaan: “Venezuela rakentuu demokraattisesta ja sosiaalisesta oikeusvaltiosta ja oikeudenmukaisuudesta, joka pitää ylimpinä arvoina oikeusjärjestyksessään ja toimissaan elämää, vapautta, oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa, solidaarisuutta, demokratiaa, sosiaalista vastuuta ja yleisesti etusijalla ihmisoikeuksia sekä eettistä ja poliittista moniarvoisuutta.”

Jos kansalainen rikkoo Venezuelan bolivaarisessa tasavallassa perustuslakia, hän joutuu siitä rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Matti Laitinen

Hands Off Venezuela – Finland
Lähteet: HeSa 27.5.2016; El Universal 17.7.2015; Lucas Koerner: Eugenia Russian haastattelu, venezuelanalysis.com 25.6.2015, kuva:TeleSur.

BOLIVARIAN VENEZUELA IN THE AXIS OF AGGRESSION

For years Venezuela has been in the axis of systematic aggression and distortion by the media. The situation escalated yet further when the right wing coalition party MUD seized power in the 2015 elections after having won a clear majority of National Assembly seats in the country. According to President Nicolas Maduro the current situation resembles the spring 2002 coup attempt a lot. The same forces are attempting yet another coup. Because of this President Nicolas Maduro declared a national emergency on 13 May 2016 in order to stabilise the situation in the country, and to prevent a foreign intervention that is threatening it from without, and a coup d'état from within.

The change of power from left to right in Argentina and Brazil undermines the Latin American integration, and it will negatively reflect the work of the UNASUR, an organisation of co-operation in South America. By consequence, Venezuela has lost many of its allies in its own continent. The right wing winds in the region also threaten Venezula's future.
 
THE THREAT FROM WITHOUT
The co-operation of the Venezuelan right wing opposition and the US government is an irrefutable fact. Via their embassy in Caracas, the US operates the right wing opposition of the country, and finances it with the direction of the organisation the National Endowment for Democracy (NED). NED is a political aid organisation founded in 1983, and it is financed and supported by the US congress. It claims to be ‘guided by the belief that freedom is a universal human aspiration that can be realized through the development of democratic institutions, procedures, and values’. NED claims to support NGOs that promote democracy in Africa, Asia, Central and Eastern Europe, Eurasia, Latin America and the Middle East with hundreds of donations yearly. The organisation names as its set of values human rights, independent media, civic education, and strengthening of democratic values and culture.

The US spy plane AWACS Boeing E-3 Sentry has already twice breached the Venezuelan air space in May 2016. The radar aircraft is an improved military version of Boeing 707-jet plane, that can be used in various intelligence missions, eg. photographing, nuclear observation and electronic espionage. The former president of Colombia, Alvaro Uribe, suggested in a conference held in Miami in the beginning of May that foreign soldiers should be sent to Venezuela to help the right wing opposition. Although Venezuela has been able to take care of all of its international duties and debts in time, the land hasn't been given loans to finance its own national investments.


THE THREAT FROM WITHIN
The US backed right wing opposition in Venezuela tries to agitate people to rise up and resist the national emergency state by organising a mass demonstration and riots. Anybody can still protest in the streets as long as the protests won't turn into violent riots. The government requires that the demonstrators respect the laws and officials of the country.

The right wing opposition in Venezuela has collected 1,85 million signatures to have a referendum demanding an ousting of the president. In the inspections 190 000 of the signatures collected have turned out to be posthumously written according to national registers. Even if the opposition managed to get the required two million signatures, it would still take 170 days to organise a referendum. In addition, any registered voter can file a complaint about breeches that may occur during this process, in which case the referendum could be postponed even further.
The government has several times invited the representatives of the right wing opposition to a dialogue over the problems in the country. The opposition has completely refused all negotiations. The national assembly that is currently in the hands of the right wing refuses to accept a national emergency.

 CONTENTS OF THE EMERGENCY PROGRAM
The central contents of the emergency program declared by the Bolivarian Government are securing the sale and supply of groceries in Venezuela, curbing the effects of climate change by regulating public and private sector working hours, internal security measures in the country to maintain order and to ward off instability, prohibition to carry weapons temporarily in public places (bridling crime), providing support from the public to the private sector in marketing, and in the distribution chain of goods, and preventing hoarding, exorbitant prices, smuggling and economic crime. In addition, the national Bolivarian army guarantees the successful delivery of alimentation and basic supplies to the population. The Government regulates the sale of currency, unless its purposed use meets the needs of the population and revives the national economy. The Minister of Finance covers the costs resulting from these measures.

INTERNATIONAL MEDIA IS PUSHING FOR A CHANGE OF POWER

The Bolivarian Revolution is being consistently maligned in International Media. The International Press releases news about a desperation of President Maduro while prognosing that he will leave office before his term. He is accused of conspiracy and plotting a military coup. He is claimed to have bought guns to be used against civilians. In addition, they say that the country is at the brink of Civil War. In President Maduro’s own estimate the international distortion campaign in the media strives for a general acceptance of foreign intervention directed at Venezuela.

Helsingin Sanomat joined, as is its custom, the international pack of hyenas on 18.5.2015:” The low oil prices in the world would be a problem for Venezuela, even if the country were governed well. Now it is giving its finishing touches to a calamity which Maduro calls an economic war against Venezuela. We have seen them in South America, but this calamity is caused by the Venezuelan government itself.”


WE HAVE THE RIGHT TO SELF-GOVERNMENT

President Nicolas Maduro stated in an international Press Conference held on 17.5.2016 in Caracas:” We have the right to self-government. We have been enjoying it in Venezuela for 17 years. We are victims of imperialism. This is its worst attack in 10 years. Owners of various media are important agents in this policy. This is a conspiracy of international media against the Venezuelans so that all the deeds of the right-wing opposition would be justified. You will not get from here what you are after!

The military intervention on Venezuela has not succeeded so far. The imperialists want to take back the power they lost in 1999 to Hugo Chávez. We must rise up in resistance against the intervention for humanism, democracy and revolution. We will do everything in our hands to achieve internal peace in our country.

We ask for peace and cooperation in our continent. We have the right to grow and develop independently. We ask for solidarity from the world. We will not kneel, but we intend to act in a humanistic and democratic way in accordance with our Constitution in every circumstance and situation. We plan to make it through these difficult circumstances.”

WHY SHOULD WE DEFEND THE BOLIVARIAN VENEZUELA?

According to Article 2 of Venezuela’s Constitution from 1999: “Venezuela constitutes itself as a Democratic and Social State of Law and Justice, which holds as superior values of its legal order and actions those of life, liberty, justice, equality, solidarity, democracy, social responsibility and, in general, the preeminence of human rights, ethics and political pluralism.”

Since 1999 the Bolivarian Venezuela has obliged itself to fulfill national and international human rights obligations, including political, economic, social, cultural and civil rights. According to the UN Convention On Human Rights:” Everyone, as a member of society, has the right to social security and is entitled to realization, through national effort and international co-operation and in accordance with the organization and resources of each State, of the economic, social and cultural rights indispensable for his dignity and the free development of his personality.”

 A society capable of providing all its members an equal, decent and just life, and clean environment, is a sustainable society. The right-wing opposition of Venezuela is not offering the Venezuelans such an option. Its alternative is to overturn the Constitution of the country and cruel neoliberal capitalism. It would mean in practice severe trimming of state income, cutting social security, an independent Central Bank, increase in interest rates, privatising state-owned companies, the state pulling out of production and import, ending price regulation and floating the exchange rate of the bolivar, recanting the control of the movement of capital and of the transparency of the Government. This policy would lead to the destruction of the social achievements of the Bolivarian Revolution and the Civil War likely to ensue it.

Matti Laitinen 18 May, 2016
Hands Off Venezuela – Finland

Translated into English Minna ja Tiina Virtanen

Sources: Venezuelanalysis: James Suggett, 27 December, 2015 ”Potential Paths out of the Economic Crisis”; Telesur: 17 May, 2016; the Constitution of Venezuela 1999; Venezuelanalysis: 17 May, 2016; Helsingin Sanomat newspaper 18 May, 2016

keskiviikko 25. toukokuuta 2016


BOLIVAARINEN VENEZUELA AGGRESSION KESKIÖSSÄ

Venezuela on ollut vuosia median systemaattisen aggression ja vääristelyn keskiössä. Tilanne maassa kiristyi entisestään v. 2015 maan oikeistokoalition MUD:n saatua vaaleissa roiman enemmistön maan parlamenttiin. Presidentti Nicolas Maduron mukaan nykyinen tilanne muistuttaa hyvin paljon kevään 2002 vallankaappausyritystä. Samat voimat yrittävät jälleen vallankaappausta. Venezuelan bolivaarisen tasavallan hallitus julisti 16.5.2016 tämän vuoksi maahan hätätilan voidakseen vakauttaa maansa ja estää sitä uhkaava ulkoinen interventio ja sisäinen vallankaappaus.

Argentiinassa ja Brasiliassa tapahtunut vallanvaihto vasemmistolta oikeistolle heikentävät Latinalaisen Amerikan integraatiota ja tulevat heijastumaan kielteisesti maanosan valtioiden yhteistyöjärjestön UNASUR:in toimintaan. Tapahtuneen seurauksena Venezuela on menettänyt tärkeitä liittolaisiaan omassa maanosassaan. Maanosan oikeistolaistumisprosessi uhkaa myös sen omaa valtiollista tulevaisuutta.

ULKOINEN UHKA

Venezuelan oikeisto-opposition ja Yhdysvaltain hallituksen yhteistyö on kiistämätön tosiasia. USA operoi Caracasin suurlähetystönsä kautta ja rahoittaa The National Endowment for Democracy –järjestön (NED) ohjaamana maan oikeiston toimintaa. NED on v. 1983 perustettu, USA:n kongressin rahoittama ja tukema poliittisen avustusjärjestö. Sen toimintaa ohjaa käsitys, jonka mukaan vapaus on ihmisen universaali päämäärä, joka voidaan toteuttaa kehittämällä demokraattisia instituutioita, menettelytapoja ja arvoja. NED tukee vuosittain sadoin lahjoituksin demokratiaa puolustavia kansalaisjärjestöjä Afrikassa, Aasiassa, Keski- ja Itä-Euroopassa, Euraasiassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Lähi-idässä. Organisaatio nimeää arvomaailmakseen ihmisoikeudet, riippumattomat tiedotusvälineet, kansalaiskoulutuksen sekä demokraattisten arvojen ja kulttuurin voimistamisen.

Yhdysvaltojen elektronisilla vakoilulaitteilla varustettu Boeing 707 on loukannut jo kahdesti toukokuussa 2016 Venezuelan ilmatilaa. Kolumbian entinen presidentti Alvaro Uribe ehdotti toukokuun alussa Miamissa pidetyssä konferenssissa ulkomaisten sotilaiden lähettämistä Venezuelan auttamaan maan oikeisto-oppositiota. Vaikka Venezuela on kyennyt hoitamaan kaikki kansainväliset velvoitteensa ja velkansa ajallaan, maalle ei ole silti myönnetty lainoja omien kansallisten investointien rahoittamiseksi.

SISÄINEN UHKA

Yhdysvaltain tukema Venezuelan oikeisto-oppositio yllyttää kansaa nousemaan hallituksen julistamaa kansallista hätätilaa vastaan järjestämällä suurmielenosoituksen ja mellakoita. Kuka tahansa saa osoittaa edelleen mieltään Venezuelan kaduilla, kun protestointi ei muutu väkivaltaiseksi mellakoinniksi. Hallitus edellyttää mielenosoittajilta maan lakien ja viranomaisten kunnioittamista.

Venezuelan oikeisto-oppositio on kerännyt 1,85 miljoonaa allekirjoitusta presidentin syrjäyttämistä vaativan kansanäänestyksen toteuttamiseksi. Kerätyistä nimistä lähes 190 000 on tarkastuksessa osoittautunut väestörekisterin mukaan haudan takaa kirjoitetuiksi. Vaikka oppositio onnistuisi keräämään vaadittavat kaksi miljoonaa allekirjoitusta, itse kansanäänestyksen suorittamiseen kuluu nimien jättöpäivästä vielä 170 vuorokautta.  Lisäksi kuka tahansa rekisteröity äänestäjä voi tämän prosessin aikana tehdä valituksen ilmenneistä rikkomuksista, jolloin kansanäänestys voidaan lykätä vielä entisestään.  

Hallitus on kutsunut maan oikeisto-opposition edustajia useita kertoja vuoropuheluun maan ongelmista. Nämä ovat järjestään kieltäytyneet kaikista neuvotteluista. Oikeiston vallassa oleva parlamentti kieltäytyy hyväksymästä kansallista hätätilaa.

HÄTÄTILAOHJELMAN SISÄLTÖ

Bolivaarisen hallituksen julistaman hätätilaohjelman keskeisenä sisältönä ovat päivittäistavaroiden myynnin ja saannin turvaaminen Venezuelassa, ilmastonmuutoksen vaikutusten torjuminen säätelemällä julkisen ja yksityissektorin työaikoja, maan sisäiset turvallisuustoimet järjestyksen ylläpitämiseksi ja epävakauden torjumiseksi, aseiden kannon kieltäminen väliaikaisesti julkisilla paikoilla (rikollisuuden suitseminen), julkisen sektorin antama tuki yksityissektorille markkinoinnissa, tavaroiden jakeluketjussa sekä hamstrauksen, kiskurihintojen, salakuljetuksen ja talousrikosten torjunta. Lisäksi Kansallinen bolivaarinen armeija takaa ravinnon ja perustarvikkeiden perillemenon asianmukaisesti väestölle. Hallitus rajoittaa valuutan myyntiä, jollei sen käyttötarkoitus aja väestön tarpeita ja elvytä maan taloutta. Valtiovarainministeriö maksaa näistä toimista koituvat kustannukset.

KANSAINVÄLINEN MEDIA AJAA VALLANVAIHDON ASIAA

Kansainvälisessä lehdistössä bolivaarisesta vallankumouksesta puhutaan järjestään pahaa. Kansainvälisissä sanomalehdissä uutisoidaan presidentti Maduron epätoivosta ja ennustetaan hänen presidenttikautensa tulevan jäämään kesken. Häntä syytetään salaliitoista ja sotilasvallankaappauksen valmistelusta. Hänen väitetään ostaneen aseita käytettäväksi siviilejä vastaan.  Lisäksi maan kerrotaan olevan sisällissodan partaalla. Presidentti Maduron oman arvion mukaan kansainvälinen vääristelykampanja mediassa tähtää Venezuelaan kohdistuvan ulkomaisen intervention yleiseen hyväksymiseen.

Helsingin Sanomat liittyi tapansa mukaisesti 18.5.2015 kansainvälisten mediahyeenojen joukkoon: ”Öljyn alhainen hinta maailmalla olisi ongelma Venezuelalle, vaikka maata johdettaisiin hyvin. Nyt se viimeistelee tuhoa, jota Maduro kutsuu Yhdysvaltain taloussodaksi Venezuelaa vastaan. Sellaisia on nähty Etelä-Amerikassa, mutta tämän tuhon Venezuelan hallitus aiheuttaa itse.

MEILLÄ ON OIKEUS HALLITA ITSEÄMME

Presidentti Nicolas Maduro totesi 17.5.2016 Caracasissa pidetyssä kansainvälisessä lehdistökonferenssissa mm: ”Meillä on oikeus hallita itseämme. Me olemme tehneet sitä 17 vuotta Venezuelassa. Olemme imperialismin uhreja. Tämä on sen pahin hyökkäys 10 vuoteen. Tiedotusvälineiden omistajat ovat tärkeitä vaikuttajia tässä politiikassa.  Tämä on kansainvälisen median salaliitto venezuelalaisia vastaan niin, että kaikki oikeisto-opposition teot voidaan oikeuttaa.  Ette saa täältä sitä, mitä te haette!

Sotilaallinen interventio Venezuelaan ei ole tähän mennessä onnistunut. Imperialistit haluavat ottaa takaisin vallan, jonka he menettivät v. 1999 Hugo Chávezille. Meidän on noustava vastarintaan interventiota vastaan humanismin, demokratian ja vallankumouksen puolesta. Teemme kaiken, mitä käsissämme on saavuttaaksemme maamme sisäisen rauhan.

Me pyydämme rauhaa ja yhteistyötä maanosaamme. Meillä on oikeus kasvaa ja kehittyä itsenäisesti. Me pyydämme solidaarisuutta maailmalta. Me emme polvistu, vaan aiomme toimia humanistisesti ja demokraattisesti perustuslakimme mukaisesti kaikissa olosuhteissa ja tilanteissa. Me aiomme selviytyä näistä vaikeista olosuhteista.”

MIKSI BOLIVAARISTA VENEZUELAA ON SYYTÄ PUOLUSTAA?

Venezuelan v. 1999 perustuslain 2. artiklan mukaan: “Venezuela rakentuu demokraattisesta ja sosiaalisesta oikeusvaltiosta ja oikeudenmukaisuudesta, joka pitää ylimpinä arvoina oikeusjärjestyksessään ja toimissaan elämää, vapautta, oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa, solidaarisuutta, demokratiaa, sosiaalista vastuuta ja yleisesti etusijalla ihmisoikeuksia sekä eettistä ja poliittista moniarvoisuutta.”

Vuodesta 1999 alkaen bolivaarinen Venezuela on velvoittanut itsensä täyttämään kansalliset ja kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet, joihin lukeutuvat poliittiset, taloudelliset, yhteiskunnalliset kulttuurilliset ja kansalaisoikeudet. YK:n ihmisoikeussopimuksen mukaan: ”Jokaisella on yhteiskunnan jäsenenä oikeus sosiaaliturvaan sekä oikeus kansallisten toimenpiteiden ja kansainvälisen yhteistyön kautta kunkin maan järjestelmä ja voimavarat huomioonottaen, nauttia hänen ihmisarvolleen ja hänen yksilöllisen olemuksensa vapaalle kehittymiselle välttämättömiä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia.”

Yhteiskunta, joka kykenee tarjoamaan kaikille jäsenilleen yhtäläisen siedettävän ja oikeudenmukaisen elämän ja puhtaan luonnon, on kestävä yhteiskunta. Venezuelan oikeisto-oppositio ei ole tarjoamassa venezuelalaisille tällaista vaihtoehtoa. Sen vaihtoehtona on maan perustuslain kumoaminen ja raaka uusliberalistinen kapitalismi. Tämä tarkoittaisi käytännössä valtion tulojen ankaraa karsimista, sosiaaliturvan leikkaamista, itsenäistä keskuspankkia, korkotason nousua, valtion yhtiöiden yksityistämistä, valtion vetäytymistä tuotannosta ja tuonnista, hintasäännöstelyn lopettamista ja bolivarin vaihtokurssin kelluttamista, pääomien valvonnan poistamista ja hallituksen läpinäkyvyyttä. Tämä politiikka johtaisi bolivaarisen vallankumouksen yhteiskunnallisten saavutusten tuhoutumiseen ja sitä todennäköisesti seuraavaan sisällissotaan.

Matti Laitinen 18.5.2016
Hands Off Venezuela – Finland

Lähteet: Venezuelanalysis: James Suggett, 27.12.2015 ”Potential Paths out of the Economic Crisis”; Telesur 17.52016, Venezuelan perustuslaki 1999, Venezuelanalysis 17.5.2016; HS 18.5.2016

SOLIDAARISUUTTA BOLIVAARISELLE VENEZUELALLE

VENEZUELAN OIKEISTO-OPPOSITIO UHKAA VÄKIVALLALLA

Kansainvälisten uutistoimistojen ja niiden kiertoartikkelien tavoitteena on antaa Venezuelan bolivaarisen tasavallasta tietoisesti sellainen kuva, että maa on täydessä sekasorrossa ja että tilanne on luisunut täysin maan laillisen hallituksen käsistä. Uutistoimistojen ja Yhdysvaltojen mukaan sosialistisen hallituksen pitäisi välittömästi luopua vallasta yhteiskuntarauhan saavuttamiseksi ja suoda ehdoitta maan oikeisto-oppositiolle paluu valtaan. Ylikansallinen media ei uutisoi koskaan sitä, että oikeisto-oppositio torpedoi parlamentissa päätäntävallallaan järjestään kaikki presidentti Nicolas Maduron ehdottamat talousuudistukset.

Uutistoimisto AFP:n mukaan ”maa on jo romahduksen partaalla. Elintarvikkeista ja sähköstä on pulaa, hinnat ovat nousseet huimasti, asukkaat mellakoivat kaduilla ja rikollisuus rehottaa. Koulut on suljettu perjantaisin, ja viranhaltijoiden työviikko on supistettu vain kahden päivän pituiseksi. Vasemmistolainen presidentti Maduro on keskittynyt syyttämään maan vaikeuksista Yhdysvaltoja ja maan liikemiehiä.”

AFP:n mukaan oikeisto-opposition johtaja Henrique Capriles on varoittanut Maduroa vaarallisen strategian valitsemisesta: ”Venezuela on pommi, joka voi räjähtää minä hetkenä hyvänsä. Jos demokraattinen tie suljetaan, emme tiedä, mitä voi tapahtua.” Toisen oikeisto-opposition johtajan Jesús Torrealban mukaan: ”Maamme on lähellä suurtuhoa. Väkivallan välttämiseksi kansanäänestys on järjestettävä.”

 MUSTIA PILVIÄ ETELÄ-AMERIKAN TAIVAALLA

Tilanne Venezuelassa on toki vakava ja vaikea, mutta se ei oikeuta vallankaappaukseen ryhtymistä tai sen ulkoista tukemista. Brasiliassa oikeisto onnistui jo syrjäyttämään kyseenalaisin perustein maan vasemmistolaisen presidentin Dilma Roussefin. Venezuelassa yritetään samaa horjuttamalla kaikin mahdollisin keinoin maan laillista hallitusta, lietsomalla yhteiskuntaan levottomuuksia sekä vaatimalla kansanäänestystä presidentin syrjäyttämiseksi. Kapitalistien suvaitseminen yhteiskuntaluokkana on kostautunut jälleen bolivaarisessa Venezuelassa. Kapitalistisen kulutusyhteiskunnan rehottaminen sosialismia rakentavan valtion sisällä on ylläpitänyt kapitalistista arvomaailmaa ja sen toimintamalleja Venezuelassa. Venezuelan yhdistyneessä sosialistipuolueessa (PSUV) on ilmennyt linjaerimielisyyksiä tämän ongelman ratkaisemisessa.

Venezuelassa on vallinnut viimeisen 17 vuoden aikana jatkuva vallankaappausten uhka. Oikeisto-oppositio on yrittänyt kolme kertaa USA:n tukemana väkivaltaista vallankaappausta v. 2002, v. 2013 ja v. 2014. Tähän asti tilanne on pysynyt hallinnassa, koska kansan enemmistö ja maan armeija ovat kyenneet liittoutumaan yhteen puolustamaan bolivaarisen vallankumouksen saavutuksia.

Tällä kertaa öljyn maailmamarkkinahinnan romahduttaminen ajoi bolivaarisen vallankumouksen vaikeaan asemaan ja kärjisti maan yhteiskunnallista tilannetta. Se ei ollut chavistojen syytä vaan seurausta siitä, että he ovat edelleen vallassa ja pyrkivät rakentamaan vastoinkäymisistään huolimatta yhä 21. vuosisadan sosialismia Venezuelassa.

MISTÄ VENEZUELASSA ON KYSYMYS?

Neljännes Venezuelalaisesta öljystä viedään nykyisin sen liittolaismaahan Kiinaan velkojen kuolettamiseksi.  Raakaöljyn barrelihinta on kohonnut kuluvana vuonna 28 dollarista 48 dollariin. USA:n energiahallinnon mukaan öljyn hinnan arvioidaan nousevan 79 dollariin v. 2020.  Venezuelan nykyiset öljyvarannot arvioidaan 300 miljardin barrelin suuruisiksi. Lisäksi maan kultaesiintymät ovat satojen miljardien dollarien arvoiset. Mediassa bolivaarisen hallituksen väitetään tuhlanneen kaikki varansa köyhiä suosivaan sosiaalipolitiikkaan. Bank of American asiantuntija Merrill Lynchin mukaan hallituksella näyttäisi kuitenkin olevan hallussaan 52 miljardin dollarin edestä ulkomaanvaluuttaa. Näiden talousnäkymien varjossa maan elpyminen onkin vain ajan kysymys, jos hallitukselle suodaan työrauha. Presidentti Maduro luottaa kriisin kärjistyessä armeijan ja poliisivoimien tukeen. Taloudellisesti Venezuela ei olekaan siis kansainvälisen median kuvaamassa romahduspisteessä.

Venezuelan kriisissä on yksinkertaisesti kysymys taistelusta yhteiskunnallisesta vallasta. Kannattaa pohtia, kuka hyötyy vallanvaihdosta, kenellä on tilaisuus toteuttaa se ja millä keinolla vallankaappausyritys toteutetaan? Öljyn hinnan ollessa alhainen hallituksen taloudellinen ja yhteiskunnallinen valta kapenee. Oikeisto-opposition suorittama talouden sabotointi heikentää edelleen merkittävästi hallituksen uskottavuutta kansan silmissä. Kun yleinen mielipide saadaan vielä käännettyä hallitusta vastaan, soppa kypsyy. Ydinkysymys kuuluukin – kuka saa valtaansa Venezuelan valtavat öljyvarat ja muut luonnonrikkaudet? Globaalisesti kysymys on myös siitä, saako erillinen kansallisvaltio kyseenalaistaa kansainvälisen kapitalismin etuudet ja oikeudet omalla maaperällään sekä saako se valita itse oman kansallisen ja yhteiskunnallisen kehitystiensä? Esimerkin voima on valtava, koska ihmiskunta oppii tekemällä ja mallintamalla.

MIKSI KANSAINVÄLINEN MEDIA VAIKENEE VENEZUELAN PONNISTUKSISTA?

Kansainvälisillä uutistoimistoilla ei ole tapana mainita, minkälaisia ponnistuksia Venezuelan laillinen hallitus on tehnyt maansa talouden elvyttämiseksi. Niiden on kerrassaan mahdoton löytää mitään myönteistä nykyhallinnosta. Presidentti Nicolás Maduro perusti maaliskuussa 2016 Venezuelan julkisen ja yksityisen sektorin talousongelmien voittamiseksi Kansallisen talouden tuottavuuden neuvoston ja sille toimintaohjelman ”Toimet kansan suojelemiseksi”. Se perustuu kolmeen strategiseen linjaan, jotka ovat 1) inflaation lyöminen, 2) taloudellisen kasvun saavuttaminen ja 3) uuden taloudellisen mekanismin luominen nykyisen liian öljytuloista riippuvan tilalle rakentamalla sille vaihtoehto kehittämällä muita tuotantosektoreita. Tavoitteet toteutuvat lakkauttamalla mm. hinta- ja valuuttakeinottelu sekä päivittäistavaroiden hamstraus ja aktivoimalla 14 talousmoottorin järjestelmä, joka koostuu 36 erityisestä kehityssektorista. Niihin kuuluu 50 olennaista tavara- ja palvelukategoriaa, joilla vakautetaan Venezuelan bolivaarisen tasavallan taloudellinen kasvu.

BOLIVAARINEN VALLANKUMOUS JATKUU

Presidentti Maduro julisti 13.5.2016 Venezuelaan 60 päivää kestävän hätätilan lääke- ja ruokapulan vuoksi. Tämä asetus antaa presidentille lisää harkinta-aikaa sähkökatkosten, ruoka- ja muiden pulien ratkaisemiseksi. Hänen kolme pääkohdettaan ovat: kotimaisen ruokatuotannon käynnistäminen, suoraan koteihin toimitettavan ravinnon jakelujärjestelmän ja vallankumouksen sosiaalisten ohjelmien vahvistaminen. Hän on ilmoittanut olevansa myös valmis radikalisoimaan bolivaarista vallankumousta.

Presidentti Maduro totesi 15.5.2016 yhteisöllisiä talouksia tukevassa mielenosoituksessa: ”Minä olen valmis luovuttamaan jokaisen rikkaan ihmisen omistaman, pysäytetyn tehtaan yhteisöllisen vallan käsiin. Se, joka ei halua tehdä töitä, voi lähteä ja ne, jotka haluavat tehdä töitä, ovat tervetulleita. Liittykäämme yhteen. Tämä maa tarvitsee kaikki sen taloudelliset rakenteensa toimiakseen.”    

Yhteisölliset taloudet koostuvat niistä pienistä ja keskisuurista tuotantoprojekteista, jota maan yli 40 000 rekisteröityä yhteisöneuvostoa ja 778 virallistettua alueellista kommuunia koordinoivat. Kyseiset ruohojuuritason instituutiot eli ”yhteisöllinen valta” edustavat Venezuelassa suoraa demokratiaa. Maassa toimi lisäksi yhteisöneuvostojen yhteistyöeliminä. Niiden jäsenet valitaan paikallisista yhteisöneuvostoista. Niiden toimialueeseen kuuluvat laajempien projektien rahoitus ja niistä vastaaminen. Ne voivat esittää ehdokkaita osavaltion hallintoon, sosiaalisiin ohjelmiin ja liittovaltion virastoihin. Niiden pitäisi kattaa v. 2019 68 % maan väestöstä. Ne ovat bolivaarisen sosialismin peruspilareita etenkin maaseudulla. Tavoitteena on vuorovaikutukseen perustuvan yhteistyön saavuttaminen kommuunien puheenjohtajien ja paikallishallinnon, valtion ja kansallisen hallituksen kanssa.

SOLIDAARISUUTTA BOLIVAARISELLE VENEZUELALLE

Venezuelan tilanne on osa kansainvälistä luokkataistelua, jossa on kaksi osapuolta: Yhdysvaltojen johtama maailman kapitalismi ja sen vastavoimana olemassa olevat sosialistiset maat sekä niitä tukeva maailmanlaajuinen antikapitalistinen vasemmisto. Maailman vasemmiston olisi syytä valita selkeämmin puolensa taistelussaan sosialismin puolesta tukemalla ja olemalla aidosti solidaarinen Venezuelan bolivaariselle vallankumoukselle.

Lähteet: Venezuelanalysis.com 11.5.2016, Mark Weisbrot, HS, Reuter, Telesur ja ML:n omat artikkelit.

Matti Laitinen
16.5.2016

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

OHJELMA VENEZUELAN JULKISEN JA YKSITYISEN SEKTORIN TALOUSONGELMIEN VOITTAMISEKSI
 
Venezuelan bolivaarisen tasavallan Suomen lähetystöstä saadun virallisen tiedotteen mukaan maan presidentti Nicolás Maduro Moros perusti 17.3.2016 Venezuelan julkisen ja yksityisen sektorin talousongelmien voittamiseksi Kansallisen talouden tuottavuuden neuvoston. Samassa yhteydessä julkaistiin kyseisen neuvoston toimintaohjelma ”Toimet kansan suojelemiseksi”. Se perustuu kolmeen strategiseen linjaan, jotka ovat 1) inflaation lyöminen, 2) taloudellisen kasvun saavuttaminen ja 3) uuden taloudellisen mekanismin luominen nykyisen liian öljytuloista riippuvan tilalle rakentamalla sille vaihtoehto kehittämällä muita tuotantosektoreita.
 
·         Purkamalla paikallisesti, alueellisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti järjestelmät, jotka ovat boikotoineet Venezuelan taloutta kaupan ja rahoituksen aloilla sekä hintakeinottelun ja päivittäistavaroiden hamstrauksen avulla.
·         Korvaamalla vanha öljytuloihin perustuva toimimaton talous uudella mekanismilla.
·         Aktivoimalla 14 talousmoottorin järjestelmä, joka koostuu 36 erityisestä kehityssektorista, jotka sisältyvät ”Suunnitelma 50” –suunnitelmaan. Tähän kuuluu 50 olennaista tavara- ja palvelukategoriaa, joilla vakautetaan Venezuelan bolivaarisen tasavallan taloudellinen kasvu.
 
KANSALLISEN TALOUDEN TUOTTAVUUSNEUVOSTON 14 TALOUSMOOTTORIA
 
1. Maatalous: Kaikki kansalliset ponnistukset keskitetään maan ruokaomavaraisuuden turvaamiseksi maksimoimalla viljelysmaiden tuottavuutta ja turvaamalla maatalouden jakeluketju sekä sen kaupallistaminen ja hintasäännöstely.
2. Lääketeollisuus: Tämä moottori on luotu lääkepulan voittamiseksi yhteistyössä ystävävaltioiden kanssa.
3. Teollisuus: Kolmas talouden moottori keskittyy auto-, tekstiili- ja sementti- ja metallurgiateollisuuden kehittämiseen.
4. Vienti: Hallitus on sitoutunut viennin yksinkertaistamiseen ja se ilmoittaa, että Simadi-vaihtokurssin mukaan 200 bolivaria vastaa nykyisin yhtä dollaria. (Yksityishenkilöt ja liikemiehet voivat ostaa tai myydä ulkomaan valuuttaa tähän hintaan ML). Tämä toimenpide suo vientiyrityksille vahvat kannustimet laajentua uusille markkinoille. Ulkomaan valuutan luoton aktivointi varmistaa myös raaka-aineiden pääsyn vientisektorille.
5. Yhteisötalous: Keskitytään yhteisten palveluiden edistämiseen niiden moraalisten ja henkisten periaatteiden mukaisesti, jotka ihmiset kokevat hyödyllisiksi, tuottaviksi ja jotka ovat osa sosialistista taloutta ja yhteisöä.
6. Fossiiliset polttoaineet: Maan täytyy jatkaa investointeja, modernisoida tuotantovälineitä ja stabilisoida markkinoita, kunnes vuosikymmenellä 2020–2030 öljymarkkinat muodostuvat vakaammiksi ja ennustettaviksi.
7. Öljynjalostus: Tavoitteena on vahvistaa muovi- ja lannoitesektoria valuutan saamiseksi maahan.
8. Kaivosteollisuus: Orinocon kaivosalue koostuu 111 000 km2 laajuisesta alueesta, josta löytyy mm. timantteja, kultaa, rautaa, bauksiittia, kolumbiittia sekä muita mineraaleja kuten graniittia ja kaoliinia.
Guainimossa sijaitsee lupaava timanttialue. Venezuela on nykyisin maailman kuudenneksi suurin timantintuottajamaa 33 miljoonan karaatin timanttivarannoillaan. Maan kultavarannot ovat 4,1 tonnia. Orinocon kaivosalueelta arvioidaan löytyvän 7 000 tonnia kultaa. Alueella tulee työskentelemään 150 yhtiötä eri mantereilta sekä myös pieniä intiaaniväestön omia kaivosporukoita. Valtio jakaa osan voitoistaan lähikaupunkien tukisäätiöihin kaivosten ympäristöhaittojen korjaamiseksi.
9. Turismi: Viime vuosina Venezuela on kehittänyt matkailuun liittyviä palveluita ja paikallista matkailusektoria. Työvaliokunta hankkii kotimaisia ja kansainvälisiä investointeja maan sellaisten moninaisten maisemien, luonnonvarojen ja perintökohteiden käytön edistämiseksi, joilla on työllistävä vaikutus.
10. Rakennusteollisuus: Työvaliokunta kehittää kunnallistekniikkaa Venezuelan kansan sosialistisen asuttamisohjelman puitteissa.  Tämä kuuluu osana missioihin Gran Misión Vivienda Venezuela ja Gran MisiónBarrio Nueve.
11. Metsäteollisuus: Lyhyellä aikavälillä suunnittelukomitea keskittyy kutsumaan kansallisia ja ulkomaisia sijoittajia perustamaan maahan sahalaitoksia ja puukauppaa ulkomaanvaluutan virtaamiseksi maahan.  Samaten laajennetaan huonekalu-, paperimassa-, paperi- ja pakkausteollisuutta.
12. Puolustusvoimien hallinnoima teollisuus: Presidentti Maduro on vahvistanut 99 Kansallisen bolivaarisen armeijan hallinnoiman puolustus- ja integroidun talouden kehittämisalueen perustamisen.
13. Tieto- ja viestintätekniikka: Valtio tukee tietokoneohjelmien kehittämisen ja tietokoneiden sekä niiden oheislaitteiden tuotannon kasvun jatkumista.
14. Pankki- ja rahoitustoiminta: Hallitus myöntää julkiselle yksityiselle pankkisektorille uuden luototusvälineen rahoitusresurssien helpottamiseksi, jotta tämä synnyttäisi osaltaan lisää työpaikkoja ja tuotantomahdollisuuksia.
 
Venezuelan bolivaarinen tasavalta ahkeroi toimiakseen suuren elpymisihmeen, taloudellisen kehittymisen ja kasvun sekä kansallisen vaurauden puolesta.
 
Matti Laitinen
Lähde: Note II.2.F3.E1. 083–16 22.3.2016, Venezuelan bolivaarisen tasavallan presidentti Nicolás Maduro Moroksen bolivaarinen talousohjelma.